"Gaudeamus igitur, juvenes dum sumus" lauletaan tänäkin vappuna Savonlinnan Tallisaaressa ja heitetään joku fuksi veteen.  Vieläköhän joku opiskelijaporukka maalaa pässipatsaan pallit vappuaattoa edeltävänä yönä?

Oih, miten ihania nuo opiskelijavaput olivatkaan ja vaikka niistä ei olekaan kovin montaa vuotta, niin ne ovat enää kaukainen muisto. Brunssi Tallisaaressa, jylhän Olavinlinnan katveessa veti vertoja pääkaupunkilaisten Ullanlinnan brunssille. Tarjolla oli herkkua monenlaista ja eräässä pussissa munkit. Lievästi krapulainen ystäväni huomasi pussin, ja tohkeissaan huudahti: "Oiijoiii, kanankoipia!".  Hänen elintarviketuntemuksensa ei ollut vapunpäivän aamuna parhaimmillaan ja pettymys oli suuri, kun kanankoivet osoittautuivatkin munkeiksi. Eräs toinen kaveri oli hyvin kiinnostunut tuulihatuista ja koska tiesin, että hän ei pidä kovin makeasta, varoitin häntä, että ne ovat makeita. Jonkin ajan kuluttua hän mutusteli ja irvisteli ja sanoi: "Ai, nää olikin makeita". Juu-u.

Mikään brunssi ei ole vetänyt vertoja sille, kun olimme brunssilla Savonlinnan Osuuspankin katoksessa.  Oli kylmä ilma ja räntääkin satoi, mutta katoksen suojaan levitimme liinan ja monen sortin eväät.  Vappuamme saapui viihdyttämään edellisillan riennoista pyöräilevä mies, joka kurvasi luoksemme. Hän kaivoi taskustaan itse kirjoittamansa runon, josta muistan muutaman kohdan: "Ulkona sataa lunta, ei se ei ole unta. Hautausmaalla on risti, onneksi ei mikään nisti." Runo oli kirjoitettu jollekin Maru-nimiselle henkilölle. Tuosta miehestä jäi porukallemme sisäpiirin vitsi "pyöräilee ammatikseen", sillä niin hän kertoi tekevänsä, kun kysyimme hänen ammattiaan. Miehellä oli niin hauskat jutut, että vieläkin mahalihaksia vihloo, kun ajattelen hänen tarinointiaan.

Porukassamme on ollut tapana, että vappuna laitetaan peruukit ja hullutellaan asusteilla.  Peruukeilla ja aurinkolaseilla saa ihmeitä aikaan! Vappujuhlissamme on nähty lehmityttöjä, Roy Orbison, Pringles-mies, prinsessa-mies, keiju, amish, jättiafro, sirkustirehtööri ja jokunen hippikin, mutta niitä ei lasketa, koska hipit ns. kuuluvat kalustoon. Mieheni on joka vuosi vouhottanut siitä, että nyt hän ostaa jonkun siistin peruukin ja naamarin ja kuitenkin joka vuosi hänellä on päässään sama musta, takkuinen mummonperintö-hippiperuukki ja vappupäivänä aina yhtä ihastuttava kaljatuoppihattu. Minua nyt vähän huolestuttaa, kun en ole mitenkään varautunut asustautumaan ja ensimmäisen kerran moneen vuoteen en ole edes ostanut mitään. Jokin peruukki ainakin olisi ollut kiva... Mutta ehkä roolivaatevarastostamme jotain löytyy!

Vappuna, kuten kaikkina muinakin juhlapäivinä ja myös ei-juhlapäivinä ruoka on pääosassa. Opiskelijaporukkamme järjestämissä vappubileissä ruokaa olisi ollut riittävästi armeijakomppaniallekin ja muinakin vuosina syömistä on ollut yllin kyllin. Kohta alkaa vaan olla kaikki hyvät ideat käytetty, kun on tarjottu kaikkia mahdollisia pikkusuolaisia ja isoja suolaisia: munakasrullaa, suolaisia muffineja, chilistruudelia, lihapullia (eri tavoin maustettuina), pastasalaatin eri variaatioita, vihreän salaatin eri variaatioita, waldorfsalaatin eri variaatioita, cocktail-tikkuja, pitsan eri variaatioita, suolaisten piirakoiden ja pannareiden eri variaatioita... Parhaiten vapputarjottavista on mieleeni jäänyt se vappu, kun lainasimme eräästä ravintolasta rasvakeittimen ja paistoimme upporasvassa ranskikset, sipulirenkaat, mustekalarenkaat ja taisi sinne  hujahtaa jotain muutakin ruoka-ainesta kokeilun vuoksi. Eilen pyörähdin kaupassa ja ostin usean kassillisen kaikenlaisia ruoka-aineksia, joista saan mielijohteiden mukaan valmsitettua tarjottavia. Ja ihan sama, onko vieraita yksi vai kymmenen, sapuskaa on aina sama määrä eli sen verran, ettei se pääse loppumaan. Että näillä eväillä vappua juhlimaan!

 

HAUSKAA VAPPUA KAIKILLE