On taas Se Aika vuodesta, jolloin jauhetaan p**kaa - kirjaimellisesti. Kevät tulee ja paljastaa hankien alta talven aikana kertyneet koirien jätösläjät. En oikein tiedä, mitä mieltä niistä olisin, koska maailmassa on paljon vakavampiakin asioita. Joka tapauksessa kakka on aina inhottavaa, olipa se minkä tahansa otuksen tekemää. Ihmisen parhaan ystävän kuona-aineet herättävät voimakkaita anti-intohimoja ainakin sanomalehtien mielipidekirjoitusten ja tekstiviestikannanottojen määrästä päätellen. Ymmärrän tämän, sillä olen itsekin liian usein joutunut puhdistelemaan kenkienpohjia ulkoa tullessani. Raivostuttavinta on, että kun menen keräämään oman koirani jätöksiä, astun jonkun toisen koiran tekemään läjään. Talvella ruskeita kasoja pystyy väistelemään, mutta kesällä ne maastoutuvat salakavalasti ruohikon sekaan.

Kaupungin järjestyssäännön mukaan jätökset pitää kerätä. Minä voin rehennellä sillä, että olen tunnollinen kakkojen kerääjä. Joskus pussi unohtuu, kun käytän koiran ulkona juuri ennen töihinlähtöä enkä ole muistanut ottaa pussia juuri sen takin taskuun. Toinen poikkeus on, jos koiralla on maha sekaisin. Yleensä vien pusiin sisältöineen oman jätteenkeräyspisteemme biojäteastiaan. Tämä onkin melko ekologista. Ekologisinta olisi jättää orgaaninen aines maatumaan, mutta pururadan reunuksilla ja kävelyteiden varsilla voisi olla kesähelteellä aikamoinen löyhkä enkä halua ainakaan oman koiraeläimeni talssivan toisten kakoissa. Ulkoilureitin varrella on useita roskiksia, joihin pussit voi kätevästi jättää. Mielestäni on tyhmää, että luonnollinen aines laitetaan muovipussiin ja sitten roskiin, mutta näin on tehtävä. Ihanteellinen käytäntö olisi, jos tavallisten roskisten vieressä olisi biojäteastia. Todellakin ihanteellinen, sillä joku ääliö laittaisi sinne kuitenkin tavallisia roskia ja joku ääliö koiranomistaja laittaisi sinne maatumattoman pussin. Yksi ratkaisu olisi se, että kuljettaisin jätökset omaan jätteenkeräyspisteeseemme, mutta ei ole kovinkaan kivaa roikottaa täyttä kakkapussia mukana pitkällä lenkillä.

Kakka on kakkaa ja se on aina ällöttävää. Vielä ällöttävämpiä ovat mielestäni kaikki ihmisten luontoon heittämät jätteet, jotka myös paljastuvat hankien alta. Sitä en ymmärrä, miksi koirankakoista valitetaan, mutta nämä samaiset valittajat eivät kiinnitä mitään huomiota ympäristön muuhun siisteyteen ja ovat mahdolllisesti itse roskaajia. Kakan saa pestyä kengän ja jopa paljaan jalan pohjasta pois (astuin kerran paljain jalon tuoreeseen läjään). Paljon vaarallisempia ovat lasinsirut, niin ihmisille, lapsille kuin eläimillekin. 

Koiranomistajana suhtaudun asiaan  vakavammin kuin koirattomat. On ikävää, että kaikki koiranomistajat eivät jätöksiä kerää. Sen vuoksi minulle tulee syyllinen olo, kun koiran kökkii tarpeillaan kaikessa rauhassa ja ohi kävelee ihminen, joka mulkoilee minua syyttävästi. Jos joku tulee minulle huomauttamaan, niin olen valmis pitämään luennon roskaamisesta, kierrättämisestä ja ilmastonmuutoksesta, minkä jälkeen tällä huomauttajalla on varmasti syyllinen olo. Kakka ärsyttää, mutta kuten alussa totesin, maailmassa on paljon vakavampiakin asioita.