Kuvataiteen tunnilla oppilaat saivat analysoida ja tulkita maalaustaiteen klassikoita. Oli huikeaa huomata, miten eri tavalla oppilaat tauluja tulkitsivat. Ihmiselämä perustuu hyvin pitkälti tulkinnoille. Saatamme tulkita jonkin ilmeen tai eleen eri tavalla kuin toinen ihminen tekisi. Tilanteiden tulkitseminen on evoluutioperäinen juttu. On ollut pakko tulkita toisesta, onko se ystävä vai vihollinen tai mahdollisesti jopa lisääntymiskumppani. Aloin pohtia sitä, kuinka usein tulkitsemme tilanteen ilman, että liitämme sen suurempaan kokonaisuuteen ja siksi tilanteesta saa ihan väärän kuvan.

Esimerkki 1: Olen lenkillä koiran kanssa. Ärähdän koiralle: "Ei vedä!!! Jumankekka tästä ei tuu yhtään mitään, oot ihan mahoton!!!" Vastaantulija mulkaisee minua pahasti ja koiraa säälivästi. Hän ei tiedä, että koira on nykinyt, riuhtonut ja vetänyt koko lenkin ajan, haukkunut joka ikisen vastaantulijan ja ollut täysin tottelematon.

Esimerkki 2: Olen kaupassa mieheni kanssa. Menen ottamaan kananmunia ja valitsen vapaan kanan munia. Hän kommentoi niiden kallista hintaa ja mutisee jotain, mitä en enää halua kuulla. Minun ilmeeni kiristyy, vedän henkeä etten räjähtäisi, mutta räjähdän silti. "Jos se siitä on kiinni, niin voin maksaa sulle tavallisten munien ja näiden välisen erotuksen, tai maksan sitten kaikki, niin ei ole mitään valittamista. Niin, ja maksa entisetkin velkas ennen kuin alat valittaa. S***anan köyhä!!!" Kaupassa olijat mulkoilevat minua pahasti ja miestä säälivästi. He eivät tiedä, että kauppaan lähtöä on edeltänyt kina siitä, mihin kauppaan mennään ja missä on halvinta. Luulisi senkin olevan miehelle ihan sama, koska minä sen kauppalaskun kuitenkin maksan. Kaupassa olijat eivät tiedä sitäkään, että joka ikinen kerta, ihan joka ikinen kerta, kun käymme kaupassa, kuulen sen yhden ja saman laulun:"Reilun kaupan banaaneja... noin kalliita... ai jotain luomuleipää... eikö toi 50 centin ranskis oo yhtä hyvä... pitääkö tollasia hiutaleita ottaa... mitä hirssi ees on... kun se on noin kallista". Kaupassa olijat eivät tiedä todellakaan, että ohimolohkooni on varastoituneena kaikkien edellisten kauppareissujen mutinat. Eikä mieheni muista, että ruutitynnyriä ei kannata sohia tulitikulla!

Esimerkki 3: Olen töissä ja saan oppilaan vanhemmalta sähköpostiviestin. Vastaan lyhyesti: "Hei. Asia selvä, kiitos." ja oma nimi perään. Sitten kuulen, että vanhempi on valittanut lapsensa luokanvalvojalle minun viestieni olevan tylyjä. Vanhempi ei tiedä, että olen joutunut vastaamaan samasta asiasta jo vaikka kuinka monelle vanhemmalle enkä jaksa tai edes koe tarpeelliseksi kirjoittaa enempää kuin sen, mikä on välttämätöntä. Vanhempi ei tiedä, että hän ei ole ainoa, joka minulle viestittää. Hän ei myöskään tiedä, että monesti vastaan viesteihin myös silloin, kun en ole töissä.

Esimerkki 4: Olen viettämässä iltaa baarissa. Menen tiskille tilaamaan juomia. Viereeni liimautuu mies, joka aloittaa small talkin jollain tosi järkevällä jutulla tyyliin käytsä usein täällä. Tokaisen: "Mitä se sulle kuuluu". Ennen sanoin: "Mee Helevettiin", mutta nyt olen vähän pehmentynyt, mikä johtunee siitä, että käyn harvemmin baarissa. Tuo mies ei tiedä, että hän on jo neljäs mies viidentoista minuutin sisällä, joka ottaa minuun kontaktia. Hän ei tiedä, että olen kurkkuani myöten täynnä epätoivoisia iskuyrityksiä ja  että en saa olla hetkeäkään rauhassa.

Näitä esimerkkejä voisin kertoa vaikka kuinka paljon lisää, mutta tässä nyt ensimmäisenä mieleeni tulleet. Tietysti nämä esimerkit kertovat jotain minustakin... Olen helposti kärähtävä ja hiiltyvä, mutta usein tuota kärähtämistä edeltää tilanteet, joita kanssaihmiset eivät ole nähneet. Sitten he ajattelevat, että onpa hermoheikko tyyppi. Ja tästä päästäänkin siihen, että sosiaalisen normiston mukaan pitäisi vaan purra hammasta ja pysyä hiljaa, vaikka tekisi mieli huutaa ja täräyttää turpaan. Olen temperamenttinen enkä aio siitä piirteestä luopua!