Leikin eilen hetkisen ajan porvaria. Laitoin kaulaani Chanelin silkkihuivin näyttääkseni varakkaammalta mitä oikeasti olen, puin päälleni polvimittaisen villakangastakin ja menin  kauppakeskukseen ihmettelemään Alexander Stubbia ja tapaamaan Kokoomuksen kansanedustajaehdokkaita. Viihdyin tilaisuudessa pelottavan hyvin, mutta kaverini kommentti: "Lähetään, tää ilmapiiri ahistaa", palautti minut maan pinnalle ja muistin, että taidan olla enemmän anarkisti kuin porvari (en ole mikään anarkistin merkkejä piirtelevä angstaaja vaan anarkismi on minulle kapinointia vallitsevia normeja vastaan).

Haaveilin joskus lähteväni politiikkaan ja näinkin itseni jo kansanedustajana tai EU-työssä. Täällä Jyväskylässä oli viime perjantaina EU-virkamiesten rekrytointi ja pohdin ihan tosissani, josko ura urkenisi eurooppatyöstä. Minä kun en vieläkään tiedä, mikä minusta tulee isona. Tai siis tiesin ehkä vähän aikaa, mutta olen joutunut kohtaamaan tämän asian uudelleen. Yritin nähdä itseni EU-byrokraattina ja mielikuva alkoi ahdistaa. Ei minusta luovasta ihmisestä olisi papereiden pyörittelijäksi, vaikka saisinkin tehdä tärkeää työtä ja kulkea jakkupuvussa.

En yhtään epäile, ettenkö pärjäisi politiikassa, sillä tiedän politiikasta paljon, ja varmasti paljon enemmän kuin monet ex tempore -julkkisehdokkaat. Seuraan politiikkaa aktiivisesti, vaikka en asiasta meteliä pidäkään. Lapsuudenkodissani on aina puhuttu politiikkaa enkä ole välttynyt kuulemasta oikeistolaisen ja vasemmistolaisen keskusteluja. Vaalejakin seurattiin aina innolla telkkarista ja jos keput saivat vähän ääniä, oli meillä riemu ylimmillään ja isäni odotti seuraavaa aamua, että pääsisi kylälle katselemaan pettyneiden kepujen naamoja.  Äitini oli aikanaan mukana politiikassa ja kun hän tuli eräästä kokouksesta, kysyin: "Oliko se kokous täysivaltainen". Tarkoitin tietysti päätösvaltaista, mutta kuusivuotiaalla poliittiset käsitteet menevät helposti sekaisin. Meneväthän käsitteet sekaisin monilta kansanedustajaksi pyrkiviltä diipadaapaa-ehdokkailtakin.

Sittemmin sanavarastoni on tarkentunut ja laajentunut ja terävän sanankäyttöni ansiosta osaisin puhua vakuuttavasti ja koska olen hyvä manipuloimaan ihmisiä, voisin saada politiikassa jotain aikaiseksikin ja ihmisiä puolelleni. Osasin jo yläasteella kirjoittaa äidinkielen aineita, joissa oli paljon asiaa, mutta joissa ei loppujen lopuksi sanottu sanaakaan. Sellainen sanankäyttö enteilisi oivaa poliitikon uraa. Olisin kuitenkin varmaan mille tahansa puolueelle liian vaarallinen, sillä monet mielipiteeni ovat hyvin radikaaleja - toiset erittäin vapaamielisiä ja toiset erittäin tiukkoja. Mottonihan on, että ihminen voi tehdä mitä haluaa, kunhan ei loukkaa itseään eikä toisia. En sentään päästelisi suustani niin ajattelemattomia lausahduksia kuin pääministerimme, sillä minun lausahdukseni olisivat skorpionimaisesti täysin harkittuja. Se tekisikin asiasta vielä pahemman. Skorpionin luonteesta olisi hyötyä politiikassa, sillä skorpparit osaavat yleensä sanoa ihmisille sen, mitä he haluavat kuulla.

Tuskin mikään puolue edes huolisi minua, sillä porvareille olisin liian vihreä ja vihreille liian porvari. Olisin politiikan kauhukakara, joka tyylikkäällä ulkokuorellaan onnistuisi soluttautumaan kabinetteihin ja sitten aiheuttaisi hämmennystä ja selkkauksia. Minua on houkuteltu politiikkaan mukaan ja leikinkin ajatuksella kuntavaaliehdokkaaksi ryhtymisestä ja siitä, mitä asioita ajaisin. Jokainenhan ajaa omaa sydäntään lähellä olevia asioita. Hyvinvointi ja ekologisuus olisivat sanoja, joita viljelisin taajaan.  Työni puolesta minun täytyisi ajaa koulutus- ja sivistysasioita ja vaikka en politiikassa mukana olekaan, niin lasten ja nuorten hyvinvointi ja turvallinen tulevaisuus on minulle tärkeää. Saisin varmasti muutaman äänen, kun puhuisin peruspalveluiden turvaamisesta. Tein gradun koti-isyydestä, joten voisin  puhua sujuvasti myös työn ja perheen yhteensovittamisesta ja isien vanhempainvapaiden käytön lisäämisestä. Eläinsuojelu on minulle tärkeää ja siksi  poseeraisinkin mielelläni jonkin suloisen otuksen kanssa ja järjestäisin vaalitilaisuuden löytöeläintalolla, vaikka sen asukit eivät olekaan potentiaalisia äänestäjiä. Minun täytyisi keksiä myös jokin vaalilause, enkä keksinyt muuta kuin "Äänestä änkyrää". Sillä änkyrähän minä olen ja pistän hanttiin ihan periaatteesta. Hippihenkinen "Flower power" ei sopisi yhteiskunnallisen vaikuttajan motoksi, mutta usein käyttämäni "Iloa ja valoa" passaisi: "Iloa ja valoa päätöksentekoon". Se olisi parempi kuin suosikkifraasini "Vapaus, veljeys ja tasa-arvo". Jotenkin ehdokasmassasta olisi erotuttava, sillä puolueiden teesit ja löpinät ovat niin lähellä toisiaan, että niitä ei enää erota. Vihreätkin ratsastavat suomileijonalla ja Kokoomus vihreillä aatteilla.

Politiikka on keino vaikuttaa asioihin ja se on kieltämättä hyvä keino. Olen ollut pitkään kiikun kaakun ja miettinyt, pitäisikö minun lähteä mukaan politiikkaan. Mutta en lähde. Se olisi sama, kuin möisin sieluni. En tahdo tulla leimatuksi mihinkään porukkaan vaan tahdon aina ja kaikkialla säilyttää vapauteni, riippumattomuuteni ja sitoutumattomuuteni. Siksi minua ahistaa tämän blogin ruusukin, kun se on demareitten tunnus ja joku saattaa etenkin näin vaalien alla leimata minut SDP:läiseksi. Pelkään, että jos antaisin politiikalle pikkusormen, niin se veisi koko käden ja sitten minusta tulisi kaiken sellaisen edustaja, mitä olen aina halveksinut. Poliitikot ovat valitettavan monesti pyrkyreitä ja pelkäisin, että minustakin tulisi kaikessa kunnianhimossani pyrkyri ja oman edun tavoittelija. Politiikka on valitettavan usein likaista peliä enkä voisi ryhtyä siihen, sillä periaatteisiini kuuluu ansaita leipäni rehellisesti.

P.S. Tässä aiheeseen sopiva biisi: