Ei se ollutkaan niin mukavaa kuin muistin. Mökkeily siis. Hirvittävän vaivalloista vaan kaikki. Piti pakata valtava määrä kamoja  ja tarvikkeita kassiin ja ottaa vesikanisteri ja kylmälaukku mukaan. Kunhan ensin sain kerättyä kaiken tarpeellisen sinne kylmälaukkuun. On tosi vaikeaa osata tietää etukäteen, mitä mahdollisesti haluaa syödä illalla vai haluaako syödä ollenkaan. Entäs jos ei haluakaan meetvurstisämpylöitä vaan hapankorppuja tai appelsiinia? Tai jos yhtäkkiä alkaakin tehdä mieli manteleita? Yleensä minun tekeekin mieli juuri jotain sellaista, mitä ei varmasti ole saatavilla. Ruoka säilyy yllättävän hyvin kylmälaukussa, kunhan sinne varaa riittävästi kylmäkalleja ja kunhan beagle ei käy kirsullaan nostamassa kylmälaukun kantta auki. Se on ihan itse oppinut, miten nenänpää työnnetään kannen alle ja nostetaan. Sitten pääseekin haistelemaan laukun sisältöä.

Suomalaiset kokevat mökillä olemisen mukavana ja rentouttavana. No arvatenkin minua ahistaa mökilläkin. Koko ajan olisi jotain tekemistä ja kun yrittää vaan olla, niin tekemättömät työt painavat mieltä. Etenkin kun mies heiluu viikatteen kanssa niittämässä kaisloja tai huhkii polttopuiden parissa. Minun on vaikea rentoutua silloin, kun toinen tekee töitä hiki päässä. Beaglellakin on aina omia hommia; se kuuskattelee rannassa, vahtii laiturilla, nuuskuttelee metsässä, kaivaa kuoppia, puree oksia, saa hepuleita tai kerjää makkaraa ja lihistä.

Lauantai-iltana yritin kovasti rentoutua. Hengitin puhdasta ilmaa, ihastelin kaunista järvimaisemaa ja olisin nauttinut hiljaisuudestakin, jos sellaista olisi ollut. Vastarannalla oli nimittäin bileet, kuuntelivat Volbeatia. Odotan sitä kesäiltaa, kun naapurirannalta kaikuu haitarinsoitto. Se kuuluu suomalaiseen kesäiltaan eikä mikään räminärokki! Kun meno äityi liian hurjaksi, beagle nosti selkäkarvat pystyyn ja meni laiturille haukkumaan. Ärhäkkä "Vuh-vuh-vuvuuuuuuu" oli helposti suomennettavissa: "Turpa kiinni, että täällä saa olla rauhassa, p-kele!"

Mökkeilyyn kuuluu myös saunominen. Minä en erityisemmin pidä saunomisesta, mutta käytän saunomismahdollisuuden hyväkseni siksi, että voin tehostaa kauneudenhoitoani saunassa. Asettelinkin kaikki purkit, tuubit ja purnukat kauniiseen riviin pukuhuoneen penkille, jotta osaisin ne siitä ottaa oikeassa järjestyksessä ilman silmälaseja. Minulla on nimittäin iso riski laittaa väärää ainetta väärään paikkaan, kun olen joskus laittanut Mobilatia silmiini ja suihkuttanut kylppärinpesuainetta hiuksiini föönausnesteenä.

Ennen saunomista on kannettava vedet ja nekin  kauimmaiselta laiturilta, kun toisen laiturin luona kelluu keltaisena siitepölyä. Sitten pitää odottaa, että sauna lämpiää ja kun sinne menee, niin siellä on hirvittävän kuuma. Saunassa yleensä on, mutta saunon niin harvoin, että ehdin unohtaa sen polttavan kuumuuden, joka kärventää herkän nahkani. Huokaisin kuitenkin lauteilla syvään ja ajattelin, että täällä sitä pitää rentoutua. Aloitin meditoimisen, mutta en voinut keskittyä, kun tuli kuumuus ja jano ja sitten yllättävä kipu ranteeseen. Aijaijai! Muutama kuukausi sitten murtunut ranteeni alkoi vihoitella saunassa ja kun laitoin käteni vesiämpäriin, poltin nahkani ämpärin metalliseen kahvaan. Sitten sattui vielä enemmän ja menin terassille valittamaan. Ja juomaan Jaffaa, jonka hiilihapot alkoivat korventaa vatsaani. Menin takaisin saunaan ja kun olin tapreeksi hikinen, aloin pestä itseäni. Pidän pestessä suun aina tiukasti kiinni, jotta suuhuni ei pääse mitään pöpöjä. Joskus saunasaavissa näkyykin ihan joitain  pieniä öttiäisiä uimassa. Minua ällöttää ajatus, että pesen itseäni samalla vedellä, jossa kalat uivat. Vesi haiseekin ihan kalalle! On saunomisessa jotain hyvääkin. Sen jälkeen on ihanan rento olo (kunhan ensin selviän saunomisen aiheuttamasta heikotuksesta ja pahoinvoinnista) ja pehmeä iho ja hiukset ovat kiiltävät. Millään hoitoaineella ei hiuksista saa yhtä kuohkeita, hohtavia ja siloisia kuin järvivedellä.

Olin odottanut sitä, että pääsen nukkumaan mökin hiljaisuuteen. Ensin piti kuitenkin raahata patjat tuvan lattialle ja sitten tietysti laittaa lakanat. Kun mies oli päässyt peiton alle, pyysin häntä laittamaan niskoihini IcePoweria.  Itse en voinut, kun niskani oli niin jumissa, etteivät käteni taipuneet. Sitten hänen piti lähteä pesemään kädet. Kun minä vihdoin viimein pääsin peiton alle, huomasin, että minulla on huono tyyny ja aloin valittaa, että tahdon tyynyn, jota voi nuutata. "Ota tää", sanoi mieheni ja vaihtoi tyynymme. Hämmästyin moista joustavuutta. Sitten tuli mieleen, että minulle saattaa tulla yöllä kylmä ja minun piti mönkiä ottamaan viltti jalkopäähän. Siten taas huokaus tai oikeastaan kaksi, kun nyt jo vieressäkin huokailtiin. Mies kääntyi minuun päin hellästi ja sitten manasi, että lakanalla on hiekkaa. Ei muuta kuin ylös ja puistelemaan koiran varpaiden väleistä varisseet hiekat pois. Sitten vihdoin viimein nukkumaan. Nyt oli tyyny hyvin, mutta koska olen nykyisin kohtuullisen painava, niin lantioni tuntui painuvan lattiaan kahdesta patjasta huolimatta. Huomautin, että minulla on liian kova patja, mutta mies ei reagoinut. Närkästyin ja aloin mököttää, mikä oli turhaa, sillä vierestäni kuuluva tuhina kertoi, että mies oli jo unten mailla. Pian olin minäkin eikä patjan kovuus enää häirinnyt. Nukahdin ihanaan hiljaisuuteen ja viileyteen ja yöllä heräsin hiljaisuuteen ja viileyteen. Heräsin outoon tunteeseen siitä, että jokin on vinossa. Oli liian hiljaista. Ei kuulunut ohiajavien autojen ääniä, ei postin kolahdusta, ei kolinaa rappukäytävästä. Ei mitään niitä ääniä, joiden kanssa olen tottunut nukkumaan. Aamulla heräilin siihen, että niskani olivat jumissa. Yöllä olin ollut kuulevinani itikan ininää, mutta se ei ollut niin pelottavaa kuin jonkun ison pörriäisen ääni, joka kuului aamulla. Sekä minä että beagle pelkäämme pörriäisiä - minä muuten vaan ja beagle sen jälkeen, kun sitä pisti ampiainen silmäkulmaan.

Olen ehkäpä tottunut helppoon kerrostaloelämään. Olen asunut  viimeiset kaksitoista vuotta kaupungissa kerrostalossa ja minusta on tainnut tulla kaupunkilainen. En ole koskaan mikään täysin maalainen ollutkaan, mutta en ole myöskään uusavuton cityihminen, jolla menee sormi suuhun, kun pitäisi sytyttää takkaan tuli.  Pari vuotta sitten ihmettelin, kun eräs ystäväni sai hepulin kuullessaan, että mökillä ei ole sähköjä ja hän ei voi käyttää fööniä. Nyt ymmärrän häntä.