Minusta on tullut tyhmä. Jos luonteeseeni kuuluisi epätoivoon vaipuminen, olisin nyt hyvin epätoivoinen. Aloittaessani suomen kielen opintoja avoimessa yliopistossa ajattelin, että opiskelu on helppo nakki, ja että suoritan opinnot tuosta vaan. Olen aina ollut hyvä äidinkielessä enkä muistaakseni ole koskaan saanut kokeesta tai ainekirjoituksesta yhdeksikköä huonompaa arvosanaa. No ehkä ysi miinuksen silloin, kun on mennyt vähän heikommin. Kielioppitehtävät sujuivat yliopistossakin helposti enkä kovinkaan usein tehnyt virheitä enkä stressannut tenteistä. Nyt opiskelu on kuin tervanjuontia ja on täysin käsittämätöntä, että en tajua asioita niin kuin ennen ja minulle helpot asiat ovat muuttuneet kohtuuttoman vaikeiksi. En saata uskoa, että olisin tyhmentynyt näin pahasti ja olenkin etsinyt syitä ja tekosyitä siihen, miksi aivoni eivät toimi enää niin kuin ne ovat aiemmin toimineet. Ehkäpä syynä on henkisesti rankka työ, jonka takia päässäni pyörii miljoona ja yksi asiaa ja vähäisenkin työstressin on todettu vaikuttavan aivojen toimintaan. Väsymykselläkin toki on osuutta heikkoihin oppimistuloksiin. Yhden huonosti nukutun yön jälkeen aivot toimivat kuin yhden promillen humalatilassa. Minä olen nukkunut järkyttävän huonosti yli puolen vuoden ajan, joten aivoparkani eivät varmastikaan ole kovin terävässä iskussa. 

Kun perjantai-iltana klo 17.30. istun luentosalin penkille, tajuan, että en ole ehtinyt pitää minkäänlaista taukoa koko päivänä ja ruoan on korvannut banaani, jogurtti ja kaksi riisipiirakkaa.  Tuijotan luennoitsijaa hyperaktiivisessa tilassa ja epäilen erehtyneeni luentosalista. Tunnen olevani heprean kielen kurssilla, sillä en ymmärrä yhtään mitään luennoitsijan puheesta.  Tarkistamme kotitehtävät ja pyyhekumini on ahkerassa käytössä. Minulla on vain yksi vastaus oikein. En ole tottunut tekemään virheitä, etenkään äidinkielessä ja alan tuntea itseni idiootiksi. Tutkimme verbejä ja kun luen paperista verbin "veikata", ainoa mieleeni tuleva asia on, että minun pitää tehdä lotto. En jaksa muistaa esimerkkejä ulkoa, poikkeuksen poikkeukset ovat liian vaativia muistettavaksi ja kuka kumma on keksinyt nuo kaikki  tylsät esimerkkilauseet? Lauseenjäsentehtävässä on esimerkkilauseena "Siekkinen on kirjoittanut hyvän romaanin". Boooring... Oma  paljon paremmin muistettava esimerkkilauseeni olisi "John Galliano on suunnitellut upean kevätmalliston". Lause "Edison on keksinyt 1800-luvulla hehkulampun" ei jää mieleeni, mutta muistaisin  helpommin lauseenjäsenet lauseesta "Chanel on keksinyt 1920-luvulla synteettisen hajuveden."

Luennon aikana teemme tehtäviä ja luennoitsija aiheuttaa minussa pakokauhun sanoessaan: "Aloitetaan tarkistamaan tehtävää, sieltä takarivistä." Lasken, että kohdalleni sattuu neljäs tehtävä. Minulla on siihen oikea vastaus ja olen tyytyväinen. Mutta mitä tapahtuukaan? Luennoitsija käsittelee kohdat 1 ja 2 samalla, koska ne ovat samantyyppisiä. Minulle tulee siis viides kohta, johon en ole löytänyt vastausta. Tuskanhiki puskee pintaan ja kuulen sydämenlyöntini korvissani. Etsin vastausta kuumeisesti ja kun vuoroni tulee, vastaan tyynen viileästi ja täysin oikein. Luentotauolla kurkin vieressä istuvalta opiskelijalta oikeat vastaukset kohtiin 1-4, sillä ne menivät täysin ohi panikoidessani.

Luennolla päätän, että seuraavaksi kerraksi opiskelen asioita ahkerasti ja teen kaikki kotitehtävät. Mutta kun menen seuraavalla luennolle, huomaan etten ole edes avannut luentovihkoa ja vilkaissut muistiinpanoja. Onneksi laiskanläksyjä ei tule, mutta huomaan joidenkin mulkoilevan minua paheksuvasti. Tässä vaiheessa elämää opiskelen vain itseäni varten eikä paljon nappaa, jos joku pitää minua lusmuna. Tunnen silti piston omassatunnossani siitä, että vaadin oppilailta huolellisuutta ja kotitehtävien tekemistä, mutta itse en tee omia läksyjäni. Mutta tämähän on tietysti ihan eri asia!  

Luentoa on kulunut vasta tunti ja vilkuilen kelloa odottaen, että pääsen kotiin. Siltäköhän oppilaistanikin tuntuu, kun he kuuntelevat minua ja odottavat tunnin päättymistä? Joitain ahaa-elämyksiä sentään koen luennon aikana ja ne ovatkin hienoja hetkiä. Mikä mahtava tunne onkaan, kun hoksaa jonkin asian! Toivon todella, että hoksaisin myös tenteissä jotain... Olen kokenut tenttijä, mutta koskaan en ole pelännyt tenttejä näin paljon kuin nyt. Edes tilastomatematiikan tai kvantitaviisten tutkimusmenetelmien tentit eivät hirvittäneet näin kamalasti. Nekin läpäisin muinoin, mutta appro-opinnoissani pelkkä läpäisy ei riitä, sillä opintokokonaisuus on suoritettava hyvin arvosanoin, jotta voin jatkaa cumuun. Cumua ei parane vielä edes ajatella, koska selviäminen näinkin yksinkertaisista opinnoista tuntuu liian vaativalta.