Ei enää monta yötä jouluun! Joulua on ihanaa odottaa, vaikka enää ei jännitäkään niin paljon kuin lapsena. Silloin kaikki oli ihmeellisen satumaista ja jouluaaton lahjojen odotus tuntui kestävän liian pitkään. Joulussa on edelleen jotain selittämätöntä taikaa, mutta vaikka kuinka tahtoisin, niin en saa kiinni samasta taianomaisesta tunteesta, jota lapsuuden jouluissa oli. Joku on sanonutkin, että me aikuiset järjestämme kaiken hössötyksen, koska yritämme tavoitella tuota ihmeellisen ihanaa lapsuusjoulujen tunnelmaa.

Joulutunnelmaan virittäydyn koristeiden, jouluvalojen ja musiikin avulla. Joululaulut saavat joiltakin karvat pystyyn, mutta minä rakastan joululauluja. Alankin kuunnella niitä jo marraskuun puolella. Viime vuosina joululaulusuosikikseni on noussut The Beatlesin Happy Christmas (War is over). Sen alkutahdit saavat mieleni ja ruumiini keinumaan ja aina on pakottava tarve laulaa mukana. Sisäinen hippini riemastuu tuosta kappaleesta ja toivoo, että jouluna voitaisiin unohtaa torailu, äkäily ja kaikenlainen kyräily ja eriarvoistaminen. Kun mässään kinkkua, pipareita ja torttuja niin, että napa rutajaa ja avaan lahjapaketteja toinen toisensa perään  niin muistan myös niitä, joilla ei ole yltäkylläiseen jouluun mahdollisuutta. Erityisesti jouluisin olen kiitollinen kaikesta hyvästä, mitä elämässäni on. Kun joulupäivänä lötkötän sohvalla joku lämmin ja karvainen otus (=koira, kissa tai mies) kainalossa, napsin marmelaateja tasaisin väliajoin ja katson uutisia, niin ristiriita korostuu. Kaikilla ihmisillä maailmassa tai edes Suomessa asiat eivät ole hyvin. Mahdoton toivomukseni on, että kenenkään ei tarvitsisi kärsiä, kokea sotia, nähdä nälkää tai kitua sairaana. Valitettavasti kärsimystä maailmassa tulee aina olemaan ja niin kauan kuin ihmislaji maapallolla tallustaa, tulee olemaan myös sotia. Koska mahdotonta toivomustani ei voi toteuttaa, niin tyydyn pyytämään kaikille maailman ihmisille joululahjaksi rakkautta. Että kenenkään ei tarvitsisi olla yksin ja että kaikki saisivat elää rakkaudessa.

Hyvänä kakkosena joululaulujen Top Kolmosessani on vanha kunnon "En etsi valtaa loistoa". Ihan vain sen sanoman vuoksi. Sanomahan on tarkemmin ajatellen osittain sama kuin tuossa  John Lennonin joululaulussa, mutta "En etsi valtaa loistoa" on ollut lempilaulujani jo lapsesta saakka.Viime jouluna minua alkoi ihan fyysisesti etoa joulun kulutusjuhla ja sama fiilis tuli viime viikolla, kun katselin kauppojen krääsävuoria. Osta, osta osta! Osta pörrösukkaa ja pappakerrastoa, osta villapaitaa, pyyhettä, kirjaa, kippoa ja kuppoa! Minusta on mukavaa antaa lahjoja, mutta heti jos lahjan ostamiseen liittyy jokin pakko, niin ahistun. Ahistun, jos on pakko ostaa jotain vain ostamisen takia ja sen takia, että joululahja PITÄÄ ostaa.  Lahjat ovat arvottomia, jos niitä ei ole hankittu ajatuksella. Joulukiireessä ostoskärriin napatut lahjat saisivat jäädä kauppaan. Lahjan ostamisesta koituu vaivaa, mutta silloin kun siitä on VAIVAA, niin voisi jättää ostamatta. Tänä vuonna olemme perheen ja monien ystävien kanssa sopineet, että emme hanki lahjoja. Tämä on ollut suuri helpotus ainakin minulle. Minä kun olen ollut se virallinen kaupoissa juoksija, kun olen ostanut omien lahjojeni lisäksi ne lahjat, joita mieheni antaa suvulleen ja kavereilleen ja olen ne myös paketoinut. Olen ostanut ne lahjat, joita äitini antaa meidän suvullemme, joita isäni antaa äidilleni jne. Ei ihmekään, että ostaminen on alkanut ällöttää. Viime vuonna taisimme saada parin sadan euron edestä konvehteja, mikä on silkkaa järjettömyyttä! Jos mielikuvitus ei riitä muuhun kuin konvehtirasian ostamiseen, niin onko pakko ostaa mitään? Suomalaiset kamppailevat kilojensa kanssa muutenkin. Ja ihan kuin joulu ei muutenkin olisi lihottavaa aikaa! On ikään kuin pakko ja velvollisuus syödä vaikka pahaa tekisi eikä edes tykkäisi  jouluruoista. Ymmärrän, että ennen vanhaan joulumässäilylle oli perusteet, mutta nykyisin ruokaa saa tasaisesti ympäri vuoden. Onhan se tietysti kiva, että edes jouluna voi mässäillä hyvällä omallatunnolla, mutta valitettavasti silavaa kertyy suomalaisten vyötäröille siihen tahtiin, että mässäily ei keskity vain jouluun.

Kolmas joululaulusuosikkini on "Sydämeeni joulun teen". Sitä ennen kolmossijan vei "Joulumaa" (Katri Helenan laulamana). Molemmissa kun on sama ajatus, mutta "Sydämeeni joulun teen" on sanoitettu niin hienosti, että tunnelma on käsin kosketeltava. Kukapa ei olisi kuunnellut jouluyön hiljaisuutta ja miettinyt omaa pienuuttaan maailmankaikkeudessa. Suomalainen joulu on harras juhla ja minä pidän tuosta hartaudesta, hiljentymisestä muuten niin hektisen elämän keskellä. Joulun sanoma  tuntuu monelta   unohtuneen kulutushysteriassa ja joulukin täytyy vain suorittaa muiden suoritusten joukossa. Olen jouluihminen, mutta aikuistuttuani olen ikävä kyllä kyynistynyt. Lahjashow, suvun piinaavat joulupäivälliset ja vielä pari kuukautta joulun jälkeen epäkunnossa oleva vatsani ovat aikaansaaneet minulle jouluahistuksen, joka toistuu vuodesta toiseen. Tänä vuonna koitan lievittää tätä ahistusta siten, että jätän lahjat ostamatta, en mene joulupäivällisille enkä mässäile kohtuuttomasti. Aion viettää rauhallisen joulun ilman minkäänlaisia velvoitteita ja aion rentoutua ilman ajatusta siitä, että pitäisi tehdä jotain. Keskityn tekemään joulun sydämeeni.

TOIVON, ETTÄ TÄSTÄ JOULUSTA TULISI RAKKAUDEN JOULU JA ETTÄ SE OLISI TÄYNNÄ LÄMPÖÄ JA VALOA! HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE MAAILMAN IHMISILLE JA ELÄIMILLE SEKÄ MUILLE OLENNOILLE!