Todella ärsyttävää. Siis todella. Taas saatan vain sanoa, että mitäs minä sanoin. Ennen vaaleja väitin tosissani, että toisella kierroksella vastakkain ovat Niinistö ja Haavisto. "Ei kun Niinistö ja  Väyrynen", sanottiin minulle ja vastasin: "Niinistö ja Haavisto". "Niin tai Niinistö ja Soini", sanoivat keskustelukumppanini ja minä pudistin päätäni. Jopa sellaiset ihmiset, jotka tuntevat politiikkaa paremmin kuin minä, erehtyivät tällä kertaa. On aina niin mahtavaa, mutta myös ärsyttävää päästä sanomaan: "Mitäs minä sanoin"!

Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole puhua kummankaan ehdokkaan puolesta eikä toista vastaan. Minulle on ollut ehdokkaiden julkistamisesta asti selvää, ketä äänestän. Luulen, että aika monen voi olla vaikeaa arvata, minkä numeron nyt äänestyslappuun riipustan, mutta ne ihmiset, jotka tuntevat minut hyvin, tietävät kyllä ja muiden ei tarvitsekaan tietää. Tämän kirjoituksen tarkoitus ei siis ole kampanjoida kummankaan puolesta vaan antaa yksi näkökulma aiheeseen etenkin niille ihmisille, joiden maailmankatsomus kaipaa vähän avartamista ja ravistelua. Eduskuntavaaleissa oli jo ravistelua oikein mukavasti. Ähäkuttikattimatti kaikille norsunluutorneissaan eläville hienostelijoille, jotka pöyristyivät jytkystä. Nyt on puhuttu vastajytkystä, josta tykkään ihan yhtä lailla, sillä kumpikin jytky omalla tavallaan herätteli huomaamaan yhteiskunnan epäkohtia. Mutta kai tässä jokin balanssi säilyy... Eduskuntavaaleista jäi se kuva, että suomalaisista yllättävän moni on suvaitsematon juntti, joiden mielestä "rajat kii ja markka takas" on järkevintä globalisaatiota ja nyt yhtäkkiä meillä onkin vihreä homo (tuliko kellekään muulle tästä hassu mielikuva?) presidenttiehdokkaana.

On kerrassaan mahtavaa, että sellainen ihminen, joka edustaa monien halveksumia asioita, on päässyt yhteiskunnassa noin pitkälle. Homo, sivari, ajatuksiltaan vihreä ja sillä on ulkomaalaistaustainen puolisokin... Siinäpä onkin liikaa sulattelemista monelle suomalaiselle. Haaviston suosio yllätti monet ja nyt ihmetellään, että ketkä kaikki häntä äänestivät. Ettei vaan tuo naapurin Pertsa olisi piilohintti, kun meni Haavistoa äänestämään? Eräs henkilö minulle nimittäin tokaisi, että taitavat kaikki Haaviston äänestäjät olla piilohomoja ja eräs vanhempi rouvashenkilö lateli täysin painokelvotonta tekstiä Haavistosta. No mutta onhan se ihan hirmuisen pelottavaa, että joutuu kohtaamaan erilaisuutta. Jos vaikka kaikista suomalaisista tulee yhtäkkiä homppeleita, kun pressakin on! Monille on ihan liikaa ajatus siitä, että Haavisto olisi isännöimässä Linnan juhlia puolisonsa kanssa. Minusta se olisi hyvin edistyksellistä ja historiallista, vaikka aika iso osa maailman väestöstä onkin eri mieltä. Monien mielestä meille naurettaisiin maailmalla, mutta en oikein usko, että kukaan nauramaan ryhtyisi. Ei ainakaan sen enempää kuin punakoille känniläisille "Mr. Mallorcoille", jotka ovat pitäneet suomikuvaa yllä maailmalla liikkuessaan. 

Aika moni sanoo, että onhan se homous nyt hyvänen aika sentään ihan luonnotonta! Aika moni muukin asia on luonnotonta... Esimerkiksi se, että minäkään en lisäänny vaikka se olisi velvollisuuteni naisena ja Raamattukin niin velvoittaa. Sehän on vallan luonnotonta, hyi minua! Eräälle ihmiselle sanoin, että ajattelepa sitä tilannetta, että itse olisit kiinnostunut omasta sukupuolesta ja sinulta evättäisiin työpaikka, vaikka olisit pätevä ja osaava hakija. Vastaus oli "No mutta kun en ole". Jossittelu on turhaa, mutta monelle tekisi hyvää yrittää asettua toisen asemaan. Kysynkin, että mikä siinä homoudessa on niin kauheaa? En ole tähän mennessä saanut yhtään järkevää vastausta vaan monille tulee oikein ällötyksenpuistatus eivätkä he kykene järkevään ajatteluun. Minulle tulle ällötyksenpuistatus ja suuttumuksenkiehahdus siitä, kun joku sanoo: "Hyi vittu homoja". Kyllä minäkin avoimesti tuijotin ensimmäisen kerran kuin näin vuonna -99 Prahassa bussipysäkillä transvestiitin, mutta kun on vähän maailmalla kierrellyt, niin monet asiat asettuvat erilaisiin mittasuhteisiin. Nuorempi sukupolvi on vapaamielisempää ja olen huomannut myös, että naisten on helpompi suhtautua erilaisuuteen kuin miesten. Homous taitaa olla pelottava uhka monelle itsetuntonsa kanssa painiskelevalle perusäijälle, mutta eipä miehillä tunnu olevan mitään sitä vastaan, jos he sattuvat näkemään kaksi sulokasta naista keskenään... No tiedätte kyllä. Jos (ja kun) Haavistosta ei tule presidenttiä, niin ainakin hän on näyttänyt hyvän esimerkin sillä, että seksuaalinen suuntautuminen ei ole enää niin iso este etenemiselle kuin ennen.

Toki on ihmisiä, jotka eivät äänestäisi Haavistoa, vaikka hän olisi umpihetero. Tästä päästäänkin spekulointiin: mitä jos Haavisto ei olisi homo? Ropisisiko laariin ääniä enemmän? Mitä jos Niinistö olisikin homo? Niinpä, niinpä! Mitä jos Niinistöllä olisi ulkomaalainen puoliso? Niinpä, niinpä. On olemassa ihmisiä, joille ehdokkaiden seksuaalinen suuntautuminen ei merkitse mitään ja he vetoavat muihin ansioihin. Itse kuulun tähän porukkaan, mutta ei siitä sen enempää! Monet ovat vedonneet Haaviston kohdalla riittämättömään koulutukseen ja kokemukseen. Entäs jos tilanne olisi niin, että Haavisto olisi se koulutetumpi ja Niinistöllä vähemmän meriittejä? Moni perustelee Haaviston valintaa sillä, että heidän mielestään Haavisto osaa puhua asiat kansankielellä. Mutta riittääkö se perusteluksi valita hänet johtamaan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaamme? Totta toki on, että Haaviston puhetta ymmärtää helposti, Niinistö kun usein kiertää erinomaisen lahjakkaasti ja kierosti hänelle esitetyt kysymykset, että pistää epäilemään, että hänellä on savolaisia geenejä.

Tämä jännittävä sketsihahmokilpailu, eikun anteeksi presidentinvaaliskaba päättyy pian ja minua jo vähän jänskättää. Pääsenköhän taas sanomaan: "Mitäs minä sanoin?"