Kokoonnuimme lauantaina Saimaan rannalle leikkimielisen pilkkikilpailun merkeissä. Osallistujia oli runsaat kolme, mikä on määrällisesti vähän.  Siitä huolimatta kilpailu oli kovatasoinen ja laadukas. Kaloja tuli ruhtinaalliset kaksi, oikein komeita ahvenia molemmat (n. 8 cm mittaisia vonkaleita.) Kilpailun voittajaksi julistettiin kilpailija A. koska hän oli saanut ensimmäisen kalan. Toiseksi tuli kilpailija T. koska hän sai toisen kalan. Pronssille pääsi kilpailija L., jonka siiman päässä oli tuntunut valtava nykäisy. Itse en kilpailuun osallistunut vaan toimin tuomarina, muonitusjoukoissa sekä tapani mukaan päällepäsmärinä.

Pilkkikeli oli ihanteellinen, talvinen, leuto ja lempeä. Aurinkokin muistutti välillä olemassaolostaan. Kun kalasaalis oli koottu, siirryimme palkintojenjakoon rantajäälle rakennetulle  laavulle. Laavu oli varsinainen rakennustaidon mestarinäyte! Vihreä suuri pressu, joka oli nostettu ylös tolppien eli ohuiden puunrunkojen ja parin airon  avulla. Jäähän kairattiin pienet syvennykset, jotta tukipuut saatiin niihin kestävästi. Varmuuden vuoksi yksi kiinnitysnaru sidottiin rannalla olevaan puuhun kiinni. Laavu oli  kätevä, koska sitä saattoi käännellä tuulen suunnan muuttuessa! Laavussa olikin tuulensuojaista ja nuotio lämmitti. Paloturvallisuussäädöksiä noudattaen nuotio rakennettiin lekaharkkojen päälle nostettuun vanhaan kottikärryyn, josta oli jalat ja muut osat rälläköity pois. Oranssahtava vanha kottikärri ei ollut kovinkaan esteettinen näky, mutta makkarat paistuivat nuotiollamme oikein maukkaiksi. Talvipäivän kurmee-elämys oli yhdistelmä A-luokan grillimakkara ja cocktail-piirakka. Yhtä suussa sulava kombinaatio kuin piparkakku-sinihomejuusto, hernekeitto-sinappi tai kylmä maksalaatikko-ketsuppi.

Luontohavaintojakin tuli tehtyä. Varikset raakkuivat, lienevätkö tehneet metsiköstä joitain kiinnostavia löytöjä? Talitintit ja muut pikkutiitiäiset laulelivat jo keväisellä äänellään. Moottorikelkkojen lajityypillinen surina oli helposti tunnistettavissa. Mönkijäparvi oli lähtenyt liikkeelle, olivat varmaaankin tulleet jostain kauempaa, koska eivät olleet tietämyksemme mukaan paikallista yhdyskuntaa. Erikoisempikin havainto, sellainen joita harvemmin (onneksi) tulee bongattua oli kaksi sinivalkopukuista moottorikelkkapoliisiyksilöä. Kevään houkuttelemana olivat varmaan vaellukselleen lähteneet.

Kesän odotusta alkaa olla ilmassa, hinku päästä mökille on kova. Nyt mökki kylmissään talvisäässä töröttää, muistelee mielessään menneitä mökillä kävijöitä ja tuumii varmaankin, että mitähän ensi kesä tuo tullessaan. Suunnitelmissa olisi tiiligrillin (ei siis Hiili vaan Tiili) rakentaminen. Päättelimme ja arvelimme asiantuntevasti, että valaminen ja laastin käyttäminen ei ole kovinkaan vaikeata. Lopullisesti asia varmistuu sitten, kun grilli saadaan valmiiksi. Muurinpohjalettuja voisi joskus paistella, kun olisi sitä varten extra large -kokoinen pannukin. Täytynee jokin turvallinen nuotio-/grilliyhdistelmä kehitellä kesäksi. Suunnitelmia ja insinöörejä löytyy aina, kunhan löytyis tekijöitä!

Kesästä vielä haaveillaan, mutta nyt vielä vähän aikaa nautiskellaan talvesta/keväästä. Kovin kävi loskaiseksi ja märäksi sää eilen. Harmi, kun juuri ehti hiihtokärpänen puraista...