Jouduin jokin aika sitten törkeän sovinismin uhriksi. Kävelin kaupungilla kaikessa rauhassa, kun perääni vislattiin oikein perinteiseen tyyliin! Ei ollut pokkaa kääntyä katsomaan, kuka tämä sovinistisika oli vaan jatkoin matkaani, mutta tunsin katseet perässäni - kirjaimellisesti. Ottaisiko tuollaisen sovinismina vai kohteliaisuutena, siinäpä pulma. Kohteliaisuudet kun ovat meille suomalaiselle hankala paikka, kun perusvaivautuneisuus pääsee silloin valloilleen.

Suomalaisen miehen sanomat kohteliaisuudet ovat monesti hellyttävän kömpelöitä. Hömppäelokuvia seurannut romantikkonainen ei niistä varmaankaan tyydyty. Suomalaisen miehen suuhun ei ehkä sovikaan jenkkityylinen lepertely, mutta joskus olisi kiva kuulla muutakin kuin kännipäissään töksäytettyjä epämääräisiä lauseita...Vaikka niillä on kuitenkin hyvä tarkoitus. Tai taka-ajatus.

Suomalaiset naiset ovat hyvin vaatimattomia, kun joku kehuu heitä. Jos esimerkiksi työtoveri kehuu kaunista puseroa, on soveliasta kuitata sanomalla takaisin, että tämä nyt on tällainen vanha rutku tai jos pusero onkin uusi, niin täytyy korostaa, miten halpa se oli. Samalla tulee huomaamatta vähäteltyä ja aliarvostettua itseänsä. Pahinta on se, kun joku alkaa matelemaan toisen edessä sanomalla esimerkiksi "Sulla on niin kauniisti laitettu tukka, minä vain sutaisin" tai "Sinulla on nätit kengät, minulla on vain tällaiset vanhat".

Olen huomannut, että minulla on tapana kehua kanssaihmisiäni, ihan vilpittömästi ilman taka-ajatuksia. Koska mitä minä hyötyisin siitä, että kehun jotain toista naista? En mitään, mutta tuotan hänelle iloa! Kerran eräs ystäväni tuli meille ja häkellyin kun avasin oven, osasin vain sönköttää "en muistanut, kuinka kaunis oletkaan". (Toivottavasti sinä nimeltämainitsematon ystäväni muistat tuon tilanteen, se on jäänyt elävästi mieleeni!) Joskus sen sijaan joutuu sanomaan kohteliaisuuksia, jotta tilanteista selviäisi sosiaalisesti suotavalla tavalla. Toisaalta taas teennäiset kehut ovat pahimpia, ne kuultavat valhetta läpi.

Kohteliaisuudet ovat piristäviä, ne kohottavat itsetuntoa ja muistuvat mieleen juuri silloin, kun joutuu badhairdayn uhriksi tai kun edellisenä kesänä ostettu hame kiristää. Jokaisella on tietty käsitys itsestä, ja se voi poiketa aika lailla toisten käsityksestä. Vanha sanonta, "Kauneus on katsojan silmässä", pitänee paikkansa. Omituisimpia kohteliaisuuksia, mitä minulle on sanottu, on että sinulla on kauniit jalat. Siis tarkoitettiin jalkoja nilkasta alaspäin. Tämän on minulle sanonut yksi naispuolinen henkilö ja yksi miespuolinen henkilö, molemmat ystäviäni. Omasta mielestäni jalkani ovat ryhmyiset, suonikkaat ja varpaani harottavat ja kääntyvät suuntaan jos toiseenkin, jalkaterän päällä on pigmenttihäiriöläikkiä ja kantapääni ovat lättänät... Itse sitä ei osaa kiinnittää huomiota omiin piirteisiin, jotka saattavat toisia viehättää.

Ulkomailla kohteliaisuuksia satelee ja jo siitä huomaa kulttuurieron. Jos täällä menisin ravintolaan ja portsari sanoisi, että tervetuloa kaunis nainen, niin pitäisin häntä täystollona ja ajattelisin, että onko sillä jotain taka-ajatuksia tai että onpas harvinaisen lipevä kaveri, yäk. Mutta ulkomailla "Welcome, beautiful lady" kuulostaa luonnolliselta. Kerran erään eurooppalaisen kaupungin öisessä ihmisvilinässä eräs herrasmies päästi minut ja mieheni kulkemaan edelleen, selitti kovasti jotain italiaksi ja tunnistin sanat "bella signorina". Sen jälkeen hymyilytti pitkään. Ranskassa jokaisen lauseen loppuun liitetty madame kuulostaa  kohteliaisuudelta: "Bonjour madame.... Merci madame"... Mutta kun Prisman kassa sanoi, että anteeksi rouva, teiltä taisi jäädä tämä (osoitti jogurttipurkkia, jonka olin unohtanut pakata), niin minulle tuli outo olo. Rouvaksi puhutellaan vanhoja ihmisiä ja tätejä! Rouvalla on ruudullinen, polvimittainen hame, jakku ja rintakoru sekä Pertti Palmrothin avokkaat!

Kehuminen ei maksa kehujalle mitään eikä se edes syö kehujan omia itsetuntovarastoja, mutta se antaa kehumisen kohteelle hyvän mielen. Mutta miksi meille suomalaisille sekä kehuminen että kehumisen kohteena oleminen on niin vaikeaa? Kehua voi monia asioita: ulkonäköä, luonteenpiirteitä, sisustusta, autoa, olemusta, työtä, ihan mitä vaan! Kehu tänään ystävääsi, perheenjäsentäsi, työtoveriasi tai vaikkapa lemmikkiäsi ja tee se sydämellä! Mutta sitä ennen, kehu hetki itseäsi, olet sen ansainnut.