Eipä ihmekään, että olen jatkuvasti väsynyt, kun yöni ovat niin rankkoja. Täysikuu valvottaa taas ja kaksi tuntia peittojen alle kömpimisen jälkeen huomaan edelleen tuijottavani kattoa. Kun vihdoin vaivun uneen, alkaa yön rankin osuus eli unien näkeminen/katseleminen. Uneni ovat hyvin vilkkaita, mielikuvituksellisia ja kummallisia. Viime yönä, kuten kaikkina muinakin öinä olin jälleen reissaamassa. Etenin paikasta toiseen kävelemällä avojaloin ja uimalla, välillä meinasin hukkuakin.  Nyt minulla on vatsalihakset kipeinä, mutta ei sentään rakkuloita jaloissa. Olin unohtanut pyyhkeen ja hammasharjan, mutta kartta löytyi erään hotellin respasta. Tuon reissu-unen lisäksi näin monta muutakin unta, joista mieleenjäävin oli vampyyriuni.

Katsoin eilen True Blood -sarjan aloitusjakson ja se ilmeisesti kiehtoi minua niin, että halusin jatkaa sarjan katsomista unissani. En juurikaan katso televisiota ja ainoa sarja, jota olen seurannut, on Täydelliset naiset. Suositut sarjat 24, Lost, Pako, Flashforward ym. eivät ole minua kiinnostaneet. Minulla ei ole aikaa istuskella toimettomana telkkarin ääressä eikä oikeastaan haluakaan. Mutta kun uusi vampyyrisarja alkoi, niin johan löytyi aikaa ja halua.

Olen keskimääräistä kiinnostuneempi vampyyreistä ja jo alakouluikäisenä luin koko Pikku Vampyyri -kirjasarjan. Eräs vaikuttavimmista teatterielämyksistä on ollut Kreivi Dracula Mikkelin teatterissa lukioaikana. Bram Stokerin Dracula kuuluu suosikkielokuviini eikä Veren vangitkaan mikään huono leffa ole, etenkin kun siinä on Tom Cruise ja Brad Pitt. On erityisen kiehtovaa, että vampyyritarinat kiinnostavat vielä 2000-luvulla. Nyt oikeastaan voisi puhua vampyyritarinoiden uudesta tulemisesta ja päivittämisestä nykyaikaan. Hyvänä esimerkkinä Twilight-kirjat ja elokuvat, jotka kiinnostavat niin teinejä kuin aikuisiakin. True Blood on upeasti päivitetty nykyaikaan ja melkein jo uskon, että vampyyreja on olemassa!

Jo True Bloodin ensi hetkistä lähtien olin "myyty". Mikä jännite, mitä symboliikkaa, mitkä kuvakulmat! Olen sisimmässäni aika herkkä tyttönen ja siksi koitan välttää esim. kauhuleffojen katsomista. True Bloodin jännitys on sopivan piinaavaa, ihanan kutkuttavaa. Ilmassa on koko ajan pingottunut jännitys, jopa aurinkoisissa päiväkohtauksissa. Kun vampyyri Bill astui kuvioihin, tuli mukaan myös voimakas seksuaalinen jännite. Sookie on viaton, nuori neitonen ja hän muistuttaa paljon Claire Danesia Baz Luhrmannin elokuvassa William Shakespearen Romeo & Julia. Molempien katse on viaton ja tarkan läpitunkeva sekä pohjattoman utelias ja avoin. Sookien vaaleus korostaa viattomuutta ja kun rinnalle laitetaan rouhean näköinen vanhempi äijä, niin nuoren tytön suloisuus korostuu. Minua ei niinkään kiehdo sarjan suorat  K-18 -aktikohtaukset vaan paljon kiehtovampia ja seksuaalisemmin virittyneitä ovat kohtaukset, jossa Bill ja Sookie ovat kahdestaan. Mitähän heidän välillään mahtaakaan jatkossa tapahtua...?

Sarjassa on hyödynnetty perinteisiä vampyyrikliseitä on ja minua kiinnostaakin suunnattomasti nähdä, millaisia True Bloodin vampyyrit ovat. Tehoaako heihin krusifiksit ja valkosipuli? Voivatko he muuntautua eri eläimiksi? Näkyykö heidän peilikuvaansa? Eilisen jakson klassisin ja perinteisin kohta oli mielestäni Sookien näkemässä unessa. Hän lähti aamutakki päällä ulos tapaamaan vampyyria, joka odotti puutarhassa. Tällainen kohtaushan on Dracula-tarinassa, olisikohan ollut Lucy, jonka Dracula houkuttelee puutarhaan.

Tunnustaudun eskapistiksi ja olen Tuomas Holopaiselle kiitollinen siitä, että hän teki tuon sanan tunnetuksi. Arki on minulle liian usein liian tylsää ja ahistavaa, joten tahdon paeta siitä ihan muihin maailmoihin ja sfääreihin. True Blood tarjoaa minulle maailman, johon voin maanantai-iltaisin paeta.