Törmäsin eilen sattumalta ihmiseen, jota olen nähnyt viimeeksi noin vuosi sitten. Taas kerran huomasin saman ilmiön joka toistuu aina, kun tapaan jonkun naispuolisen tyypin, jota en ole nähnyt pitkään aikaan. Kun tapaan tällaisen henkilön, hän tietysti ensin katsoo minua silmiin, mutta sitten vatsaani. Kuulumisten vaihdon aikana katse hakeutuu vatsani seudulle useaan otteeseen. Ai että miksi vatsaani? No siksi, koska vatsahan paljastaa sen, olisinko vihdoin ja viimein raskaana! Koska onhan se perin kummallista, että olemme mieheni kanssa olleet yhdessä iät ja ajat eikä mahani vaan pyöristy! Tai no, onhan se pyöristynyt, mutta se on ihan vaan läskiä.

Olen pohtinut ja objektiivisesti yrittänyt analysoida sitä, että olenko vainoharhainen tämän vatsaantuijotteluun suhteen. En ole. Koska ne ihmiset, jotka tuntevat minut hyvin, eivät jutellessaan vilkuile mahaani. Eikä minulla ole tapana katsella juttukumppanini mahaa. Yritin vielä ihan tosissani miettiä, että mitä jos toisten ihmisten katse vain hakeutuu luonnostaan vatsan alueelle (kuten miesten kanssa jutellessahan huomaa, että heidän katseensa osuu siihen hieman vatsan yläpuolelle). Mutta ei se ole niin, että tietyillä ihmisillä olisi tapana siirtää katseensa vatsan alueelle. Vaan nämä ihmiset ovat kyltymättömän kiinnostuneita siitä, onko joku raskaana vai ei, koska he itse sitä asiaa tuntuvat ajattelevan.

Joskus toivon, että olisin niin laiha, ettei kukaan edes epäilisi minun olevan raskaana. Niin, täytyy vielä kertoa se, että sitä on ihan oikeasti epäilty sen jälkeen, kun vatsaani on katsottu. Kysymykseen "Oletko raskaana" vastasin erittäin tyltysti "En, olen vaan läski". Se ei ollut kovin fiksusti vastattu, mutta eipä ollut fiksusti kysyttykään. Eilen minulla oli väljä pusero, jonka alta mahani pömpötti, kun satuin olemaan aika lailla turvoksissa. Ehkäpä tämä pömpötys herätti juttukaverini mielenkiinnon ja epäilykset. Ymmärrän, että ihminen, joka ei minua kovin hyvin tunne, saattaa epäillä pömpöttävän vatsan johtuvan raskaudesta. Mutta on kerrassaan ärsyttävää, että sellaisetkin ihmiset jotka tietävät mitä ajattelen lasten hankkimisesta, tuijottelevat mahanseutuani.Tiedän, että joku ajattelee minun olevan pikkumainen kun tällaisesta asiasta närkästyn. Mutta kun tässä vuosien saatossa olen jo pikkuhiljaa kyllästynyt siihen, että vatsani on mielenkiintoisempi kuin minä itse. Minulla ei ole pokkaa mennä kysymään keltään, onko hän raskaana. Eikä se edes kuulu minulle! Jos olisinkin raskaana, niin en siitä kellekään sanoisi, koska se ei kuulu muille.

Pitäisikö minun painattaa T-paita, jossa lukee "Vatsani pömpöttää, mutta en ole raskaana"? Miksi ihmisten on niin hemmetin vaikeaa käsittää, että minä en ole enkä aio olla raskaana? Miksi sitä on niin vaikeaa ymmärtää? No joojoo, nainen on tehty synnyttämään ja hoivaamaan ja imettämään ja blaablaablaa. Mutta kun eilen illalla katsoin Hesarin Kuukausiliitteestä kuvia juuri synnyttäneistä naisista, olin oksentaa. Tuijotin kuvia ja mietin, että ei ikinä. Ei ikinä. Ei ikinä!