"Kirottu Amsterdam, siunattu Amsterdam, ota syliisi voipuneet seilorit nuo..." Näin alkaa Hectorin biisi kaupungista, jota rakastan. Maailman kaikista kaupungeista juuri Amsterdam on vienyt sydämeni. Kaipaan sinne aina uudestaan ja uudestaan  ja joka kerran, kun kone laskeutuu Schipholin lentokentälle, tuntuu kuin olisin tullut kotiin.

Olen juureton tyyppi ja olen aina kokenut, että minulla ei ole kotia missään. En ole ikinä tuntenut koti-ikävää enkä osaa vastata mitenkään kysymykseen: "Mistä olet kotoisin?" Amsterdamissa tunnen olevani kuin kotonani, olen onnellinen ja iloinen ja sisäinen feng shuini on siellä täysin kohdallaan. Kävin Amsterdamissa ensimmäisen kerran keväällä 2006 ja menetin sydämeni kaupungille täysin. Tuo kevät oli ollut hyvin rankka, olin juuri valmistunut ja uuden elämänvaiheen edessä. Olin väsynyt, mutta Amsterdamissa serotoniinitasoni nousi niin korkealle, että väsymys ja depressio katosivat sen siliän tien. Olisin voinut kulkea kaupungin katuja syömättä, juomatta ja nukkumatta ja imeä itseeni ainutlaatuista ilmapiiriä ja ihastella kaupungin kauneutta.

Pakko oli välillä huilata hotellihuoneessa, mutta kun jalat vähänkin kestivät, niin vaeltelu alkoi taas. Kun pakkasin matkalaukkua kotiinlähtöä varten, mietin, että milloin pääsen uudestaan kaupunkiin, jossa tunnen vain ja ainoastaan onnellisuutta. Kaksi ja puoli vuotta odotin ja vihdoin viimein olin taas Hollannin alavalla maaperällä, viettämässä kolmekymppisiäni. Lähtemätön kaipuu Amsterdamiin asui sydämessäni ja kun serkkuni ehdotti kaksi viikkoa sitten, että lähtisimmekö hänen kanssaan Damiin, ei minun tarvinnut miettiä kahta kertaa. Seuraavan viikon maanantai-iltana tepastelimmekin jo Amsterdamin katuja ja olin onnellisempi kuin olin ollut pitkiin aikoihin. Maailmassa on paljon paikkoja, joissa haluaisin käydä ja siksi onkin vähän hölmöä mennä monta kertaa samaan paikkaan. Amsterdam on minulle kuin toisille Tallinna tai Tukholma. Amsterdam on minulle jo hyvin tuttu, osaan keskustan kartan suunnilleen ulkoa, tiedän mikä ratikka kulkee mihinkin, mistä löytyvät edullisimmat shoppailupaikat ja mistä saa tuliaiset edullisimmin. Silti paljon on vielä näkemättä. Kuninkaanlinnassa (kuva alla) ei tullut käytyä tälläkään kertaa eikä Anne Frankin talossa, jonne oli kilometrin mittainen jono.

 Mikä Amsterdamissa sitten on niin ihmeellistä, että haluan sinne aina uudelleen? Ensinnäkin kaupungin ilmapiiri on ainutlaatuinen. Tämän saman asian kertoi minulle myös eräs hippi, joka oli lifttaamassa kahden ystävänsä kanssa Leppävirran hippileirille. Poimin heidät kyytiin ja kuinkas sattuikaan, että kaksi heistä oli Amsterdamista. Hippi oli sitä mieltä, että Amsterdam on täysin ainutlaatuinen kaupunki koko maailmassa juuri sen erityisen ilmapiirin vuoksi. Minä ja muut hipit uskomme siihen, että ihmisten ajatukset ja energiat muokkaavat ympäristöä ja koska Amsterdamissa on niin välitön ilmapiiri ja turistit menevät  sinne pitämään hauskaa, niin ilmapiiristä muodostuu positiivinen ja mukava. Ja tottakai kaupungin kauneus saa  turistit huokailemaan. Kun ihastelee kanavan varsien korkeita taloja, ei voi ajatella minkäänlaisia ikäviä ajatuksia. 

Suvaitsevaisuus on sana, joka kuvaa Amsterdamia hyvin. Kaupungin väki on monenkirjavaa enkä oikein edes tiedä, tunnetaanko siellä sanaa "erilainen". Hollantilaiset ovat  äärettömän ystävällisiä, sydämellisiä ja auttavaisia ja suomalainen lähes järkyttyy, kun vaatekaupan myyjä tulee nykimään mekkoa paremmin paikalleen tai ravintolan tarjoilija toivottaa hyvää päivänjatkoa. Tietty vapaamielisyys on leimannut Amsterdamia kautta aikojen. Ensikertalainen matkailija järkyttyy Red Light Districtin nais- ja huumetarjonnasta enkä suosittelekaan aluetta ahdasmielisille.

Naiset houkuttelevat asiakkaita ikkunoissa, joita reunustavat räikyvänpunaiset neonvalot. Ja juuri nenäni edessä eräs ikkuna avautuu, sisälle astuu nuori mies, nainen vetäisee punaisen samettiverhon verhon kiinni ja alkaa harjoittaa maailman vanhinta ammattia. Sieltä täältä pöllähtää kannabiksen tuoksu, kun coffee shopeissa tehdään laillista huumekauppaa.

 

Paikallisille tämä kaikki on arkea ja punaisten lyhtyjen alue on monen amsterdamilaisen asuinseutua. Sellaista mietin kaiken muun ohessa, että miten kummassa naiset päätyvät huoriksi? Onko niin, että esimerkiksi perheen toinen tyttö ilmoittaa lukevansa lääkäriksi ja keskimmäinen päättää jo alakouluiässä, että minusta tulee isona huora? Ja sitten tämä jälkimmäinen tienaa jopa enemmän kuin lukenut kanssasisarensa... Vai onko prostituoituna oleminen se viimeinen vaihtoehto? En tiedä.

Eräs sana, jolla Amsterdamia voi luonnehtia, on ristiriitaisuus. Kaupunki on huikea sekoitus vanhaa ja uutta, kulunutta ja modernia. 1600-luvulla rakennetussa kallellaan olevassa talossa voi toimia designia suunnitteleva yritys. Rähjäiseltä vaikuttava talo saattaa kätkeä sisälleen huippumuotia myyvän boutiquen.  Punaisten lyhtyjen alueella vähäpukeiset naiset kauppaavaat kehojaan, kun taustalla soivat keskiaikaisen kirkon kellot. Koskaan ei pitäisi kuvitella, että on nähnyt jo kaiken. Amsterdamissa silmät avautuvat monenlaisille asioille ja ainakin itselleni kaupungissa matkailu on tajuntavaa laajentava kokemus ilman pilvenpoltteluakin. Jotain yllättävää saattaa tapahtua ihan yhtäkkiä, jotain kummallista voi olla silmien edessä äkkiarvaamatta. Yleensä kaikki yllättävät asiat ovat hyvin kivoja ja hauskoja ja kaltaiselleni visualistiselle eskapistille Amsterdam on paras paikka kokea uutta ja nähdä asioita, joita ei tulisi ajatelleeksi.

Sellainen vinkki Amsterdamiin matkustaville, että hanavesi on juotavaa ja hyvää. Puolentoista litran vesipullosta saattaa joutua pulittamaan kolme ja puoli euroa kioskissa, joten hanavettä kannattaa suosia. Ravintolassa ei ole mikään häpeä juoda hanavettä  ja tarjoilijat kysyvätkin erikseen, että saako olla hanavettä vai pullovettä. Hygieniataso on korkea ja jopa epäilyttävimmät huumekuppilat pitävät rosteripinnat kiiltävinä ja hyllyt puhtaina. Jopa minä, joka kärsin kroonisista vatsavaivoista, olen selvinnyt joka reissusta ilman minkäänlaisia vatsaongelmia. Rasvaiset, paksut ranskalaiset, jotka ovat maailman parhaita ja höystetty paksulla majoneesilla, joka sekin on maailman parasta, olisivat normaalisti kuolinisku herkälle vatsalleni. Tyhjään mahaan juotu kaakaokupillinen, jonka päällä on pari desiä kermavaahtoa, saisi mahani itkemään kivusta. Mutta Amsterdamissa näköjään vatsani feng shui on täydellisessä balanssissa!

Monella on Amsterdamista käsitys syntisenä kaupnkina ja paheen pesänä. Hector laulaa juuri tällaisesta kaupungista koruttomasti: www.youtube.com/watch (alkup. Jacques Brel, engl. kielinen versio David Bowie) Kuuntelin tuota kappaletta teini-iässä, kun veljeni tuli mereltä. Ehkäpä jo tuolloin minulle heräsi houkutus matkustaa kaupunkiin, josta puhuessaan isäni ja veljeni hiljensivät ääntään. Olen kuullut isäni seikkailuista Rio de Janeirossa, mutta Amsterdam-juttuja minulle ei ole kerrottu. Ne eivät ehkä ole olleet soveliaita korvilleni! Amsterdamista ei voi muodostaa käsitystä ennen kuin siellä on itse käynyt. Minulle Amsterdam on kaupunki, johon tulen palaamaan aina uudelleen ja uudelleen. Siellä voi aistia tunnelmaa Hectorin biisistä, mutta minulle  Amsterdam on kaikkea sitä (ja paljon muuta), jota kirjoittamassani runossa olen sanoiksi pukenut:

 

AMSTERDAMINI

 

Olet tuulen tuivertamassa tukassa takku,

olet sfääreihin nostava avaruuskakku.

Olet kanaalin veden verkkainen juoksu,

olet coffeeshopin huumaavan imelä tuoksu.

Olet ikkunassa loistava punainen valo,

olet kadulle kallistuva keskiaikainen talo.

Olet raitiovaunun varoituskellon kilinä,

olet keskusaseman ruuhkainen ihmisvilinä.

Olet kirkonkellojen helkkyvänä kaikuva soitto,

olet kirpeänä valkeneva aamunkoitto.

Olet näyteikkunan häikäisevin timantti,

olet katutaiteilijan hattuun kilahtava lantti.

Olet makuhermoja hellivä suklaakonvehti,

olet vihreänä hohtava kannabiksenlehti.

Olet satama maailmani merillä,

olet Amsterdamini missä laivani on perillä.