Kaikista maailman asioista ajattelin eilen illalla... huoria! Miksi ihmeessä? No siksi ihmeessä, että ensinnäkin neloselta tuli ala-arvoinen törkyleffa Deuce Bigalow - koko Euroopan gigolo. Sen jälkeen Liviltä tuli dokumentti, jossa syvennyttiin huoritteluun ja huora-sanan merkitykseen.

Olen katsonut neloselta tulleen elokuvan aiemminkin, jopa kaksi kertaa ja katsoin nytkin. Vain ja ainoastaan siitä syystä, että leffa sijoittuu Amsterdamiin - kaupunkiiin jolle olen menettänyt sieluni ja sydämeni. Amsterdam on tunnettu huumeista ja huorista, jälkimmäisistä jo kaupungin perustamisesta lähtien. Punaisten lyhtyjen alueella naiset esittelevät itseään auliisti ikkunoiden takana ja kauppa käy. Muistan elävästi sen, kun näin ensimmäisen kerran  elämässäni transvestiitin, mutta se ei ollut niinkään kummallinen kokemus kuin se, kun näin ihkaoikean  huoran. Olin toki saattanut heitä aiemminkin nähdä, mutta en tällä tavalla. Olimme tulossa Amsterdamin madame Tussaud'n vahakabinetista ja lähdimme mukavalle kaupunkikävelylle. Oikaisimme pienen sivukujan kautta ja kun vilkaisin viininpunaisin samettiverhoin reunustettuun ikkunaan, näin alusasussa keikistelevän naisen. Vahakabinettikokemus oli päällimmäisenä mielessä ja minun oli vaikea tajuta, että ikkunan takana hymyilevä nainen oli elävä ihminen. Luulin häntä ensin vahanukeksi.

Liv-dokumentissa pääsivät ääneen naiset, jotka ovat kokeneet huorittelua. He kertoivat sen loukanneen syvästi ja ymmärrän heitä täysin. Kyllä, minuakin on huoriteltu, mutta huorittelija luultavasti on viimeisen kerran elämässään käyttänyt tuota sanaa, sillä niin kovan läksytyksen olen antanut. Jotkut perustelevat sanan taajaa käyttöä sillä, että sehän on vain sana. Juu, onhan idioottikin vain sana, mutta en silti voi sanoa vaikkapa oppilaitani idiooteiksi. Valitettavasti monet oppilaat, etenkin pojat, viljelevät sanaa puheessaan. Ehkäpä nämä keskenkasvuiset miehenalut eivät ymmärrä sanan merkitystä täysin. Naisopettajat kokevat yhä enemmän huorittelua ja onkin sääli, että kaikki eivät puutu asiaan. Kun sanaa annetaan käyttää siihen reagoimatta, tulee sanasta hyväksytty. Mutta mikä siinä huora-sanassa on niin pahaa? Kun se on vain sana ja eihän sana ole kuin kirjaimia peräkkäin. Sanan merkitys on sen sijaan se, mikä saa meidät suhtautumaan sanoihin ja niiden käyttöön tietyllä tavalla. Yleistynyt v-sanakin on aiemmin ollut hyvin voimakas sana, jota ei ole turhaan lausuttu. Se on kuvannut naisen vartalossa paikkaa, jossa on paljon voimia, syntyyhän uuden ihmisen elämä juuri tuolta v:sta.

Naisen huorittelu loukkaa naisen itsetuntoa tavalla, jota miehet eivät voi ymmärtää. Miehelle ei edes ole vastaavaa sanaa, sillä miehet eivät ole sillä tavalla huoria kuin naiset. Sana on voimakkaasti sukupuolistunut ja vaikka mies olisikin ammatiltaan prostituoitu, suhtaudutaan häneen eri tavalla kuin naishuoraan. Jos miehellä on paljon suhteita, on hän vain ori tai sonni. ja siitä erityisen ylpeä ja jopa kadehdittu. Suhteissaan aktiivinen nainen leimataan helposti huoraksi. En ole koskaan ajatellut, että Sinkkuelämän Samantha olisi huora, sillä minulle hän on jonkin sortin idoli suoruudessaan ja avaramielisyydessään ja myös tyylissään. Järkytyin, kun eräs miespuolinen kaverini puhui Samanthan edesottamuksista ja kutsui häntä huoraksi. Kysyin, että entäs jos minä toimisin kuin Samantha ja jopa sinun kanssasi, niin pitäisitkö minua lutkana. En saanut vastausta. Joskus huorittelun aiheeksi riittää se, että nainen on kohtuullisen vetävännäköinen, kauniisti laittautunut ja hymyilee miehille. Ei sillä, että minulla olisi tästä minkäänlaista kokemusta...

Naista voisi haukkua paljon muillakin sanoilla. Toki parasta olisi olla kokonaan haukkumatta, mutta joissain tilanteissa haukkumasanoja käytetään. Mielenkiintoista on, että huorittelua harrastavat myös naiset ja he taitavatkin olla pahimpia huorittelijoita. Sen verran olen parilla Amsterdamin reissulla huoria nähnyt, ettei mieleeni tule ketään naista huoritella. Mutta entä ne naiset, jotka tuota sanaa käyttävät? Onko heitä koskaan huoriteltu? Vai onko sana heille merkityksetön?Joka tapauksessa yhdellä sanalla voi saada naisen itsetunnon horjumaan ja hänet alistettua alhaiseen asemaan. Koomisin on mielestäni tilanne, kun mies alkaa kutsua pihtaavaa naista huoraksi. Tai sellaista naista, joka ei baarissa lähde tanssimaan tai taksijonossa lähde miehen kanssa samaan kyytiin. Tällaistahan sattuu jatkuvasti ja itse olen eräälle miehelle joutunut pitämään luennon siitä, mikä huora oikeastaan on. Hän kun ei tuntunut ymmärtävän, että nainen, joka ei anna, ei ole huora. Vaan sellainen nainen, joka antaa kaikille ja ottaa siitä maksun, on huora. Ja vinkiksi annoin vielä,  että jos  hän haluaa huoria nähdä, niin matkustakoon  Amsterdamiin.

Toivon, etten ole loukannut ketään suora- eikun huorasanaisella kirjoituksellani. Toivon myös, että me naiset saisimme olla ja elää ilman huorittelua tai pelkoa siitä.

"Sylissäs Amsterdam

merimiehesi saa

janonsa sammuttaa

janon pohjattoman.

Kunniaks' juovat he huorien kunniattomain

joille rakkaus on sanahelinää vain.

Ja he naisilleen juo

jotka ruumiinsa heille suo

jotka itsensä myy

joita rahalla saa."

Hector: Amsterdam