Lammesta nousee höyryä
kuin tuhannet harsokeijukaiset
tanssisivat veden pinnalla.
Sorsanpoikaset ovat kasvaneet
ja suorittaneet uimamaisterin tutkintonsa,
nyt ne auraavat vettä uljaasti.
Lammen pinta on tyyni,
kalatkaan eivät ole vielä aamupalalla.
Pörröinen musta toukka
ylittää tietä uhkarohkeasti.
Kysyn siltä mihin se on menossa
ja nostan sen tammen lehdellä
tien toiselle puolelle.
Toukka kiittää ja jatkaa matkaansa.
Kesän hedelmäiseen tuoksuun
sekoittuu syksyn viileää kirpeyttä.
Aurinko hehkuu vielä,
mutta kuin aavistellen
sen väri on muuttunut
lempeän oranssista kuulaan keltaiseksi.
Tienpientareen pietaryrtit
heijastavat kellertävää valoa takaisin.
Lupiinit ovat kuivuneet
ruskeanvioleteiksi raaskuiksi,
vaikka vasta äsken
ne olivat pukeutuneet
kirjaviin kesäkarnevaaliasuihin.
Pieni vaaleanpunainen kukka
on myöhäinen juhlija,
se tahtoo vielä iloita
kesäisestä valosta ja lämmöstä.
Taivas on sininen
kuin heinäkuun poutapäivänä
ja kun ummistan silmäni,
näen kuinka kesäloman muistot
katoavat pilvenhattaroiksi.
Kommentit