Lammesta nousee höyryä

kuin tuhannet harsokeijukaiset

tanssisivat veden pinnalla.

Sorsanpoikaset ovat kasvaneet

ja suorittaneet uimamaisterin tutkintonsa,

nyt ne auraavat vettä uljaasti.

Lammen pinta on tyyni,

kalatkaan eivät ole vielä aamupalalla.

Pörröinen musta toukka

ylittää tietä uhkarohkeasti.

Kysyn siltä mihin se on menossa

ja nostan sen tammen lehdellä

tien toiselle puolelle.

Toukka kiittää ja jatkaa matkaansa.

Kesän hedelmäiseen tuoksuun

sekoittuu syksyn viileää kirpeyttä.

Aurinko hehkuu vielä,

mutta kuin aavistellen

sen väri on muuttunut

lempeän oranssista kuulaan keltaiseksi.

Tienpientareen pietaryrtit

heijastavat kellertävää valoa takaisin.

Lupiinit ovat kuivuneet

ruskeanvioleteiksi raaskuiksi,

vaikka vasta äsken

ne olivat pukeutuneet

kirjaviin kesäkarnevaaliasuihin.

Pieni vaaleanpunainen kukka

on myöhäinen juhlija,

se tahtoo vielä iloita

kesäisestä valosta ja lämmöstä.

Taivas on sininen

kuin heinäkuun poutapäivänä

ja kun ummistan silmäni,

näen kuinka kesäloman muistot

katoavat pilvenhattaroiksi.