Muutama päivä sitten ajattelin, että kuumuudesta valittaminen olisi syytä lopettaa. Nyt kun helteet rasittavat jo meikäläisenkin kroppaa, niin pakkohan sitä on voivotella muiden mukana, vaikka minua ärsyttääkin säästä jauhaminen. Eihän se säätilaa muuta eikä asiaa paranna, vaikka kuinka voivotetaan. Ainahan se ilimoja pitelee ja suomalaisten small talkin yleisin puheenaihe on sää, mutta eikö koskaan ole hyvin? Mikä on se sää, milloin ei tarvitsisi valittaa, kun on aina liian kuuma tai aina liian kylmä tai sataa tai ei sada tai on pilvistä tai porottaa. Kysynkin nyt teiltä, jotka alati säästä jauhatte, että mikä on  paras ilma, jolloin ei tarvitsisi valittaa säätilasta?

Minusta on taas hauskaa olla vastarannan kiiski ja tunnustaa, että minä pidän helteestä (vaikka rajansa kaikella)!  Minusta on aivan ihanaa, kun ei palele. Palelen aina ja jatkuvasti ja minusta tuntuukin, että hellesää on keholleni optimaalinen. Edes syömisen jälkeen en saa akuuttia palelluskohtausta, joka vaatii minua menemään fleeceviltin alle. Palelemista ei voi välttää kesälläkään, sillä kauppaan meneminen on kesällä kammottavaa, koska kaupoissa on kovin kylmä ja aivoni hyytyvät täysin enkä pysty ostamaan mitään järkevää.  Kuumuuden ja kylmyyden tunteminen on täysin subjektiivinen kokemus, sillä mieheni hikoili kulkiessaan perässäni shoppailureissulla, kun minulla taas oli mukavan viileää ilmastoiduissa kaupoissa ja Sokoksella meinasi tulla jopa kylmä. Miesparka sen sijaan pyyhki hikeä otsaltaan, mutta olisiko se ollut tuskanhikeä, kun minä en meinannut löytää juhlamekkoa?

Olin löytävinäni helteestä enemmän hyviä kuin huonoja puolia, mutta kun oikein aloin miettiä, niin eiköhän pakkasen ja helteen vaakakupit ole aika tasassa. Kesällä on uskomattoman ihanaa mennä ulos, kun voi vaan sujauttaa läpökkäät jalkaan eikä tarvitse tumppautua. On aika suuri ero siinä, pukeeko päälleen vain yhden vaatekappaleen näin helteellä vai kaksikymmentäseitsemän vaatekappaletta kuten paukkupakkasilla. Talvella pukeutumiseen menee kohtuuttoman kauan aikaa ja lähetänkin syvät sympatiat perheenäideille ja  -isille, jotka tumppaavat lapsensa Michelin-ukoiksi ja sitten lapsi ilmoittaa, että nyt olis pissahätä. Ystäväni laittoi Facebook-kommentiksi talvella, että pakkasella on vaikeaa olla chic. Helteellä se vasta vaikeaa onkin! Talvella voi pukeutua ihaniin ja lämpöisiin villavaatteisiin ja asusteisiin ja saada kaupan päälle sähköiskuja joka paikasta. Helteellä vaatteet liimaantuvat ihoon kiinni ja hikisen päivän pelastus on valkoiset vaatteet, joissa ei hikiläikät näy. Paitsi että valkoinen kyllä sotkuuntuu helposti, etenkin jos syö jäätelöä...

Pakkasella iho on kuiva, kutiava ja hilseilee, mutta helteellä ainakin minun ihoni on hyvin tahmea. Tahmeus kuuluu ilmeisesti perusominaisuuksiini eikä stickymäisyyttä helpota, kun pitää hölvätä aurinkorasvaa eikä ihon peruskosteuttamista pidä unohtaa kesälläkään. Kun laittaa naamaan ensin kosteusvoiteen ja sitten aruinkorasvan ja siihen päälle meikin, niin kohta pakkeli valuu pitkin pärstää eikä ole kovin ihoystävällistä ja hygieenistä lisätä uutta kerrosta meikkiä hikiseen nahkaan. Helteellä hiukset liimaantuvat tupeeraamisesta ja lakkakerroksesta huolimatta päänahkaan kiinni, mutta  pakkasella hiukset ovat aina sähköiset ja takkuiset  ja jos tilannetta yrittää pelastaa tehotipoilla ja hoitoaineilla, on lopputuloksena limainen rotanhäntä.  Tokihan tuon rotanhännän voi kietaista kiinni, mutta talvimyssyn kanssa on sitten temppuilemista. Helteellä hiukset voi tempaista kiinni helpommin tai peittää hellehatulla ja tyylikäs kesälook on taattu. Oma helteen suosikkikampaukseni on rento ja muodikas luonnontaipuisten hiusten surffilook, joka syntyy, kun hiuksiin rypistelee hoitoainetta ja antaa hiusten kuivua vapaasti. Suoratukkaiset voivat vetää ponnarin, pysyypä suortuvat ojossa ilman ulkopuolisia rasvoja, kun päänahasta erittyy omaa rasvaa.

Hyvähän minun on täällä helteestä nauttia, kun ei tarvitse töissä hikoilla. Päätin, että yritän olla valittamatta helteestä ja muista asioista, sillä kesälomapäivät vähenevät koko ajan ja kohta syksyn viima saa meidät kaipaamaan kesän lämpöä.