Tuletko kanssani leikkimään lätäköihin? En voi, ulkona sataa.

Tuletko talvella pihalle tekemään lumiukkoja? En voi, minun tulee kylmä.

Tuletko keväällä katsomaan leskenlehtiä? En ehdi, minulla on kiire työssäni.

Tuletko kesällä uimaan lämpimään veteen? En tiedä, vesi on niin likaista.

Mikä sinut muutti? Sinä kasvoit aikuiseksi.

 

(Positiivareiden joulukalenterista)

 

Useasti olen sitä miettinyt, että missä vaiheessa aikuistuminen saa lopettamaan kaikki hauskat jutut ja teot. Missä vaiheessa hauskanpito alkaakin tarkoittaa viinilasin ääressä istumista ja rauhallista keskustelua? Missä vaiheessa baareissa riekkumista aletaan pitää säälittävänä? Milloin on syytä lopettaa Jim & Jillissä vaateostoksilla käyminen? Missä vaiheessa säännöt ja normit alkavat määrittää elämää niin voimakkaasti, että niitä ei enää uskalletakaan rikkoa, edes pelkästä kokeilunhalun riemusta?

 

On upeaa olla aikuinen, itsenäinen ja omista (ja välillä vähän toistenkin) asioista huolehtiva ihminen. Mutta aikuistuminen ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi lakata tekemästä tiettyjä asioita vain sen takia, että ollaan aikuisia.