Viikonloppuna iski akuutti väsymyskohtaus ja heittäydyin sohvalle kaukosäädin kädessä. Kolmoselta tuli Salkkareiden uusinta ja kohtaus, jossa Ossi kysyi Jenniltä jotain tyyliin: "Ootko sä pettäny mua?" Jenni vastasi kylmän viileästi "En", vaikka todisteena oli kuva juorulehdessä.

Salkkareiden innottamana aloin ajatella parisuhdetta ja pettämistä. Ah, miten herkullinen aihe! Minulla on hyvä taipumus  järkyttää ihmisiä mielipiteilläni ja teen sen nytkin. Olen jokseenkin vapaamielinen hippi ja mottoni on, että kaikkea saa tehdä, kunhan ei loukkaa itseä ja toisia. Tuosta motosta juontui kummallinen ajatus. Pettäminenhän yleensä loukkaa petettyä osapuolta eikä ole yleisten normien mukaista pettää. Luottamus kuuluu toimivaan parisuhteeseen. Mutta jos suhteen toinen osapuoli ei loukkaantuisikaan pettämisestä? Jos suhde toimisikin oikein hyvin, vaikka toinen kävisikin välillä vieraissa? Olisiko se silloin pettämistä?

Joku varmaankin nyt siellä miettii, että miten määrittelen pettämisen. Nyt voisin ajatella kuin mies ja vain olla määrittelemättä. Mutta koska kuitenkin olen nainen, niin pitäähän minun tehdä jonkinlainen määrittely. Muistan vielä yläasteen uskonnonopettajan, joka vakavalla äänellä puhui kuudennesta käskystä ja siitä, että huorintekemistä on jo se, että ajattelee jotain muuta ihmistä kuin kumppaniaan. Pelko Helvetistä iskeytyi teini-ikäisen alitajuntaan, mutta myöhemmin ymmärsin, että ajatuksia ja tunteita on vaikea kontrolloida. Jos joudun helvettiin siksi, että joskus yksinäisenä iltana viehätän itseäni ajatuksella Alexander Skarsgårdista, niin sittenpähän palan Helvetin tulessa!

Toiset laskevat flirttailun pettämiseksi. Minä en. Voin tunnustaa, että harrastan flirttailua tiedostamattomasti ja tiedostaen. Tiedostamattomaan flirttailuun kuuluu se, että olen hymyilevä tyyppi ja joskus miehet ymmärtävät leveän hymyni väärin. Tiedostettua flirttailuakin harrastan, totta hitossa! Olen hieman vallanhimoinen ja voin tunnustaa, että kun saa kiedottua miehen pikkusormensa ympärille, niin siitä tulee aika voimakas olo. Miehet kun kuvittelevat olevansa niitä, jotka hallitsevat, mutta kun nainen räpäyttää ripsiään, ovat miehet polvillaan. En ole oikein ikinä ymmärtänyt, mitä pahaa flirtailussa on. Tai no, ehkä minun olisi pitänyt mieheni veljen häissä, kirkosta poistuttaessa olla iskemättä silmää eräälle miespuoliselle ystävälleni. Mutta se ei ollut flirttailua vaan pelkästään lievästi häiriintynyt teko.

Yleensä pettämisen rajat vedetään fyysiseen kontaktiin. Voin halata miespuolisia ystäviäni ja olla lähellä, kunhan siihen ei liity mitään seksuaalista. Mutta mistä minä tiedän, mitä sen toisen päässä liikkuu? Miehistä kun ei ikinä tiedä. Ja vaikka kyseessä olisi pelkästään platoninen kontakti, niin maailma on mennyt niin kieroksi, että kaikkeen liittyy aina jotain kieroutunutta vaikka ei liitykään. Näen erästä miespuolista ystävääni harvoin ja kun näemme, viihdyn hänen kainalossaan. Hän haluaa pitää minusta kiinni ja minä haluan paikata ikävääni olemalla lähellä. Siinä ei ole mitään kieroutunutta. Tiedän, että taas joku ahdasmielinen tyyppi ajattelee, että miksi haluan olla jonkun muun kuin oman mieheni lähellä? Olen hyvin fyysinen ihminen ja koskettaminen on minulle luonnollista. Mutta oliko se pettämistä, kun eräs miepuolinen kaverini kuivasi kätensä tarraamalla tisseihini, vieläpä suostumuksellani?

Sittenpä mennäänkin eteenpäin fyysisyydessä. Suutelemisen varmaankin kaikki laskevat pettämiseksi, sillä suuteleminen on kieltämättä aika intiimiä toimintaa. Ja tottakai  yleensä ajatellaan, että pahimmanlaatuista pettämistä on mennä sänkyyn jonkun toisen kuin oman kumppanin kanssa. Ajattelen niin kummallisesti, että en oikein tiedä, miten minun pitäisi tätä kirjoitustani jatkaa... Lainaankin erään ystäväni lausahdusta siitä, että ei vehkeet käytössä kulu. Olen jokseenkin samaa mieltä! Seksi on pelkkää seksiä ja rakkaus, pysyvä ja kestävä ihmissuhde jotain ihan muuta. Suotavaa tietenkin olisi, että seksi- ja rakkaussuhde olisivat saman ihmisen kanssa!

Vaikka ajattelenkin vapaamielisesti, niin se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hyppisin vieraiden miesten sängyissä. Sitä en tiedä, miten käyttäytyisin, jos kumppaninani olisi yhtä vapaamielinen hippi eikä konservatiivinen perusjurottaja... Ajattelen monista asioista samalla tavalla kuin 1960-luvun hipit ja ymmärrän heidän näkemystään vapaasta rakkaudesta. Hehän halusivat rakastaa koko Universumia ja jakaa energiansa fyysisen kontaktin välityksellä. Mutta näinköhän menisi läpi, jos menisin jonkun muun miehen kanssa sänkyyn ja selittäisin, että tahdoin vain jakaa universaalia rakkautta?