Eräs joulun hupi on television katsominen. Aatto on kiduttavan pitkä pukkia odottaville lapsille ja aika kuluu pikkuisen nopeammin telkkarin ääressä. Lapsilla on tekemistä lahjapaketeista tulleiden lelujen kanssa, mutta aikuisten aika saattaa käydä pitkäksi joulunpyhinä. Minä en juurikaan televisiota katso, joten joulun ajan telkkarin töllötys on minulle ihan spesiaalia toimintaa. Perustelen telkkarin katsomattomuutta sillä, että minulla ei ole aikaa katsoa telkkaria tai jos onkin, niin teen mieluummin jotain muuta. Miksi sitten jouluna uhraan aikaani televisiolle? Siksi, koska televisio tavallaan oikeuttaa olemaan tekemättä mitään!
Joulun televisio-ohjelmat ovat perinteikkäitä eivätkä aattoaamun touhut suju ilman Joulupukin kuumalinjaa. Joulurauhan julistus on juhlava hetki television äärellä ja vanhemmiten olen alkanut arvostaa joulurauhan julistusta yhä enemmän. En osaa kuvitella jouluaattoa ilman Lumiukko-ohjelmaa. Tarinan osaa ja ulkoa, mutta silti se aina ihastuttaa. Muinoin ohjelman tunnussävelen kuuli vain kerran vuodessa ja sitä odotti hartaana, mutta nykyisin sen voi kuunnella milloin vain netistä. Jos Walking in the air'in kuuntelee muulloin kuin jouluaattona, ei saavuta samaa kutkuttavaa joulufiilistä. Kuitenkin kappaleen tähän laitoin, herättelemään nostalgista joulunodotustunnelmaa:
Kommentit