Se alkaa jo lapsena. Toisten ihmisten määrittely. Lapset vertailevat itseään toisiinsa ja määrittelevät itsensä vanhempiensa kautta: "Meidän isi on vahvempi kuin teidän isi". Kun kasvetaan, määrittely senkun pahenee ja yläkoulussa se on pahimmillaan. Pitäisi mahtua muottiin, ettei määriteltäisi oudoksi, mutta kuitenkin pitäisi olla oma itsensä. Aikuiseksi kasvettua huomaakin, että on itse jo määritellyt itsensä ja antanut toisten määritellä iisensä näiden määritelmien perusteella. Tajusitteko mitä tarkoitin? Ei se mitään, minullakin oli vähän vaikeuksia ymmärtää noin monimutkaista asiaa.

Ensinnäkin ulkoinen olemuksemme kertoo meistä paljon. Sen perusteella voi päätellä jotain elämäntavoista, iästä ja jopa varallisuudesta. Ulkoinen olemus kertoo myös siiitä, millaisia ihmisiä olemme. Harmaisiin pukeutuva tyyppi on erilainen persoona kuin oranssista pitävä. Persoonahan näkyy juuri pukeutumisessamme ja siksi sitä onkin  helppo korostaa vaatteilla. Fyysinen olemus kertoo paljon. Lysyryhtinen antaa itsestään erilaisen kuvan kuin rautakanki selkärangan paikalla -tyyppi. Hoikasta ihmisestä syntyy heti erilainen käsitys kuin pyöreämmästä. Katse paljastaa paljon, ovathan silmät sielun peili. Ympärilleen pälyily ja alta kulmien kurkistelu vaikuttaa epäluuloiselta, kun taas suora ja kirkas katse kertoo rehellisyydestä.

Sukupuolenkin perusteella meitä määritellään ja ladataan tiettyjä odotuksia jo siitä vaaleanpunaisesta tai vaalenasinisestä kehdosta alkaen. Siksi olenkin ajatellut, että jos minulle nyt ikinä sattuukaan lapsia tulemaan, en kerro heidän sukupuoltaan muille heti. Silloin kukaan ei pääse määrittämään vauvaani tyyliin potra poika tai suloinen tyttö. Olisipa kiva kuulla, miten vauvaani sitten puhuteltaisiin! Työelämässä sukupoli saattaa olla jopa ongelma, mutta tästä aiheesta saisinkin yhden kirjoituksen aikaiseksi...

Tunnustan harrastavani Tuntemattomat-leikkiä väkijoukoissa. Minusta on kivaa arvuutella ihmisten ikiä ja ammatteja ja aika usein osun pelottavan oikeaan. En ole voinut olla miettimättä sitä, mitä joku ajattelisi minusta, jos leikkisi samaa leikkiä. Mitä minusta ulkokuoren perusteella voi päätellä? Joku tietysti ajattelee, että mitä väliä sillä on, mutta on sillä. Vaikka jatkuvasti jankkaankin, että minulle ei merkitse mitään se, mitä muut ajattelevat, niin kyllä se vaan merkitsee. Tottakai haluan, että mahdollisimman moni saisi minusta hyvän kuvan ja mahdollisimman moni ajattelisi minusta hyvää. En kuulu siihen porukkaan, joka on aina iloinen ja aurinkoinen ja sädehtii silloinkin, kun bussi on myöhässä tai edessä ajava töppäilee vilkkaassa risteyksessä. Mutta tempperamenttini on osa luonnettani ja ikävä kyllä se räiskähtää juuri silloin kun ei pitäisi ja sitten juuri joku saa minusta huonon kuvan. Mutta mitä sitten? Joskus käyttäydyn epäoletetulla tavalla juuri siksi, että minua ärsyttää kaikki hyssyttely ja hissuttelu ja normit ja odotukset. 

Nykyisin minua on alkanut ärsyttää myös se, miten helposti minut määritellään eri asioiden pohjalta ja joskus määrittelijä voi tehdä vääriä tulkintoja minusta koska ei tunne minua paremmin. Kun minut on määritelty ulkoisen olemuksen ja käytökseni perusteella, alkaa määrittely muiden asioiden mukaan. Ammatti ja tittelit määrittävät meitä jopa liikaakin ja jokaisella on mielessään kuva eri ammattien stereotyyppisistä edustajista. Jos esittelen itseni kotitalousopettajaksi, saa siitä hieman eri kuvan kuin silloin, jos sanon olevani kasvatustieteen maisteri. Tykkään meikata ja laittautua ja siksi minun kaltaisestani ihmisestä saa helposti pinnallisen kuvan. Jos erehdyn lisäksi kertomaan, että seuraan muotia ja pidän shoppailusta, saa minusta tosi höttöisen kuvan. Samaan syssyyn voisin kuitenkin kertoa, että haluan pelastaa maapallon ja siksi pyrin toimimaan ekologisesti aina kun se on mahdollista.

Minusta tuntuu, että olen lopen kyllästynyt kaikenlaisiin määrittelyihin. En haluaisi enää kertoa kellekään, mistä olen kotoisin ja kun olen vastannut ympäripyöreästi syntyperääni koskeviin kysymyksiin, on keskustelu tyrehtynyt enkä ole saanut kuulla vitsailuja savolaisesta kieroudesta, karjalaisesta iloisuudesta tai pohjanmaalaisesta juroudesta. En halua kertoa perhesuhteistani ja vaivoin sanon, että onhan minulla mies, koska en halua tulla määritellyksi sen kautta, että olenko ollut niin onnekas, että päässyt ihan kihloihin tai naimisiin asti. Perhesuhteet määrittävät meitä yllättävän paljon. 30-vuotiaaseen, naimisissa olevaan kolmen lapsen äitiin suhtaudutaan täysin eri tavalla kuin 30-vuotiaaseen sinkkuun. Siviilisääty tulisi ilmoittaa työhakemuksissakin, mikä on mielestäni väärin. Koska eihän työhaastattelussakaan saa kysyä vastaavia henkilökohtaisuuksia. Mikä merkitys sillä on, onko naimisissa vai ei tai onko lapsia vai ei? Siis yleensä ottaen, en tarkoita nyt henkilökohtaisia merkityksiä. Onko naimisissa oleva muka parempi tai huonompi työntekijä kuin naimaton?

Koskaan ei voi olla niin, etteikö meitä jotenkin määriteltäisi. Vaikka vaatteetkin otettaisiin pois ja olisimme alasti, kehomme paljastaisi hyvin paljon. Sitten mietin, että entäs jos pistettäisiin kaikille samanlaiset vaatteet. Sittenkin ryhti ja muu olemus paljastaisivat meistä tietoja. Sosiaalisena olentona ihmisellä on taipumus määritellä lajikumppaninsa ja niinhän eläimetkin tekevät. Mutta voisimmeko ensin tutustua ihmiseen kunnolla ja vasta sitten määritellä hänet? Voisimmeko unohtaa tittelit, arvot ja asemat, saavutukset ja saavuttamattomuudet ja suhtautua toiseen vain arvokkaana ihmisenä?