eli terveisiä Itävallasta! Ja Sveitsistä ja Saksasta. Tulipa tuokin maailmankolkka nähtyä ja näkemistä riittikin. Arkielämä tuntuu nyt mälsältä ja tylsältä ja huokailen jatkuvasti ja kaihoisasti muistellen upeita maisemia, ihania ihmisiä ja hauskoja hetkiä. Edes pari kiloa alppisuklaata ei hillitse ikävää. Onneksi tuontirajoitukset ovat poistuneet... Olisi nimittäin ollut hiukkasen noloa jäädä tullissa kiinni ylimääräisestä suklaasta. Selitykseksi suklaan hamstraamiseen käy se, että en oikein pidä suomalaisesta suklaasta. Olen varmaankin maanpetturi, koska Suomen kansalaisena minun tulisi jumaloida Fazerin sinistä.

Reissun jälkeen sitä pitäisi olla virkistynyt, rentoutunut ja pirteä. Minä olen järkyttävän väsynyt ja kaupan päälle lievästi masentunut. Ahistaa niin vimmatusti tämä normaalielämä kaikkinen ongelmineen ja kriiseineen. Kunpa joskus pääsisin oikein pitkäksi aikaa johonkin kauas, niin että sitä ihan kyllästyisi ja tulisi koti-ikävä. Suuri riski on, että koti-ikävää ei koskaan tulekaan, mitäs sitten? En ole eläissäni koti-ikävää kokenut, joten se voisikin olla uusi tunne, mutta oikeesti, entäs jos sitä ei ikinä tule? En tiedä, uskallanko kokeilla.

Matkakuume ei siis laskenut, vaikka neljäntoista tunnin ja useiden kulkuneuvojen vaihtojen jälkeen mietinkin, että nyt ei vähään aikaan tee mieli matkustaa. Ajatustani piti tarkentaa: haluan matkustaa, mutta nopeasti paikasta A paikkaan B. Tai C. Neljässätoista tunnissa olisi ehtinyt jo toiselle puolelle maapalloa! Mutta ehkäpä tehokkuusajattelu ei sovi tähän tilanteeseen... Edelleen olen sitä mieltä, että itse matkalla oleminen on kaikkein kivointa (mutta rajansa kaikella)

Olen tympääntynyt enkä jaksa enää kirjoittaa. Luin tänään koulun seinällä olevaa oppilaiden tekemää posteria, jossa oli lueteltu eri ikäisten ihmisten, lähinnä lasten ja nuorten  oikeuksia. Aikuisten oikeuksia miettiessäni keksin kaksi oikeutta, joiden mukaan ainakin tänään toimin: 

1. Oikeus olla negatiivinen kiukkumörkki (en jaksa edes esittää pirteää ja iloista).

2.Oikeus tehdä elämällään ja elämässään sitä mitä haluaa (en tee töitä enää tänään vaan lähden lumituiskuun koiraeläimen kanssa leikkimään ja sitten syön vähän suklaata).