Maanantai-illan Prisma-dokumentti olisi pitänyt jättää katsomatta. Globaali ahdistus lisääntyi ja maapallon asukas turhautui, kun tajusi taas, että hän ei yksin voi pelastaa  koko sinistä planeettaa. En pysynyt perässä, kun ruudulle ilmestyi toinen toistaan hirvittävämpiä lukuja mm. siitä, miten paljon keskivertoihminen kuluttaa elämänsä aikana erilaisia hyödykkeitä.  Yksi ihminen aiheuttaa elämänsä aikana 40 tonnia jätettä... 800 vuotta menee siihen, että suihkusaippua katoaa vesistöistä... Elämän aikana tulee juotua 10351 tuoppia olutta... Luettua 530 kirjaa... Yhden ihmisen henkilöautolla ajamat kilometrit riittävät kuuhun ja takaisin... Länsimainen vauva on jo ennen kahta ikävuottaan aiheuttanut vaipoillaan saman määrän hiilidioksidipäästöjä kuin tansanialainen koko elämänsä aikana... Enpä kadu viime jouluna tekemääni päätöstä olla ostamatta enää joululahjoja!

Yritän toimia niin, että kuormittaisin mahdollisimman vähän kaunista ja arvokasta maapalloamme. Helppoa se ei ole, mikäli haluaa säästää aikaa ja rahaa. Suurimmaksi osaksi valitsen vähän pakattuja tuotteita, yritän valita lähellä tuotettuja elintarvikkeita, valmistan alusta loppuun ruoat ja leivonnaiset itse jne. Mutta kiireessä tulee joskua napattua valmsiruokia ja tilipäivää odotellessa punnitsee mielessään, kannattaako maksaa luomukananmunista euron enemmän kuin häkkikanojen munista (Vastaus: kannattaa).

Kulutushysteria houkuttaa ostamaan uusia tavaroita, vaikka vanhatkin olisivat täysin käyttökelpoisia. Markkinat luovat tarpeita emmekä pian voi elää ilman uudenuutukaista erikoisaparaattia. Tekniikka kehittyy, sen ymmärrän, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikkien hullutusten perässä pitäisi juosta. Ihmiselolle välttämätöntä ei ole uusien tavaroiden haaliminen sen takia, että ne ovat uusia. Välttämätöntä sen sijaan on puhdas juomavesi ja hengitysilma. Harva vaan osaa näitä asioita vaakakuppeihin laittaa. 

Monet pitävät ympäristöstä huolehtimista viherpiipertäjien hapatuksena. Kiinnostus ei riitä, koska eiväthän nuo  asiat juuri minua koske, kierrättäminen on niin hankalaa, ei jaksa ottaa selvää asioista... Tekosyitä löytyy. Mikäli ympäristöverot nousevat, on turha valittaa. Ja on turha syyttää niitä toisia, kun saunomiset ja uimiset on kielletty omalla mökkirannalla sinilevän vuoksi (ja edelleen mattoja pestään laitureilla, heihaloo).

Kriittinen kun olen, niin pikkuisen vei pohjaa tuolta dokumentilta sen esitystapa. Käsitin, että dokumentin on tarkoitus saada ihmiset ajattelemaan omaa kulutustaan, että kyseessä on ekologisesti kantaa ottava ohjelma. Mutta ohjelmassa lapset kaatoivat säilöpapuja kylpyammeesseen ja pikkutyttö meni vielä papujen joukkoon läträilemään. Mihin nuo kaikki pavut sitten joutuivat? Niistäkin olisi saanut ruokaa vaikka kuinka monelle.

On sääli, että tällaisia ohjelmia katsovat yleensä vain ne, jotka ovat muutenkin asioista kiinnostuneet ja huolehtivat ympäristöstään. Heidän ahdistuksensa lisääntyy ja niiden, jotka eivät välitä hölkäsenpöläystä muusta kuin omasta nöyhtäisestä navastaan, on paljon helpompi olla. Minäkin voisin heittäytyä itsekkääksi tässä asiassa. Ostaa ostamisen ilosta ja kyllä olisi upeaa kun kaikki elektroniikka sähköisestä samppanjavispilästä (voi käyttää myös maidonvaahdottimena, kun tekee lattea) teräväpiirtotelevisioon olisi viimeistä huutoa. Mutta tekevätkö nuo asiat minut todella onnelliseksi? Eivät. Onnelliseksi minut tekee se, että saan ihailla luontoa ja sen ihmeellisyyksiä, kerätä marjoja ja kukkia tai uida kirkkaassa vedessä. Haluan edes omalta osaltani vaikuttaa siihen, että tulevilla sukupolvilla on mahdollisuus elää terveellisessä ympäristössä ja nähdä tämän sinisen planeetan ihmeellisyys ja ihanuus.

P.S. Dokumentti päättyi runollisiin ja pysäyttäviin sanoihin: "Vain valtameret ovat ikuisia".