TV-kanavat ilahduttavat meitä torstaisin kahdella hääohjelmalla. Satuhäitä olen katsonut kolme kertaa ja olen vakuuttunut, että kiitti mulle riitti. "Aaarrggh", "Idiootti", "Moukka", "Siis ei mitään käsitystä" ovat lausahduksia, joita viljelen taajaan noita ohjelmia katsellessani. Minua niin ärsyttää ja ahistaa niin moni asia ja verenpaine kohoaa aina ruudun ääressä sitä mukaa, kun parin häävalmistelut etenevät.

Jo aiemmassa häitä käsittelevässä kirjoituksessani manasin sitä, että aikuiset naiset taantuvat lapsen tasolle häävalmisteluissa. "Ne on mun häät, että saan tehhä niinku itte haluan", kiljuu morsian itku kurkussa. Hei haloo, onhan ne myös sulhasen häät! Vaikka yleensä sulhanen sanookin, että tehköön tuleva rouva kuten itse haluaa. Parempi niin, miehelle kun on varmaan ihan sama, mitä kukkia morsiuskimpussa on. Miehet taitavat myös tajuta sen, että on parempi vaan olla hiljaa kuin alkaa inttämään siitä, otetaanko pinkit vai viininpunaiset paperiservetit kirjailulla vai ilman. Välttyypä perheriidalta. Eilen kaaso, joka taisi olla sulhasen sisko, sanoi että meillä oli kyllä tosi onnistuneet häät. Siis meillä? Eiväthän ne hänen häänsä olleet, vaan hänen veljensä!!! Kun koko suku tai oikeastaan kaksi sukua tuppautuu häävalmisteluihin, niin lopputuloksena ei voi olla kuin katastrofi. Sehän nähtiin eilen Satuhäissä. 

On myös huvittavaa se, että naiset ovat niin pilvissä ja kertovat, että kun se tuo mun Matti-Pekka on niin lutunen ja heti tuntui, että me kuulutaan yhteen. No, mitä sanoo mies? Jos mies saa suunvuoron, niin hän sanoo, että voihaan sitä naimisiin mennä, että samapa se. Totta on, että suuri osa naisista on romantikkoja, mutta joskus huvittaa naisten yltiöromanttisuus ja se, että sulhasta katsellaan ruusunpunaisten linssien läpi. No onneksi rakkaus onkin sokea, sillä muutenhan suomalaiset ruokkoamattomat peräkamarin pojat eivät ikinä pääsisi naimisiin.

Erityisesti minua ahistaa se, että monella ei ole mitään käsitystä siitä, miten häät tulisi järjestää. Hääpäivän aamulle jätetään asioita, joita olisi voinut hoitaa aiemminkin. Yhtäkkiä huomataan, että jotain on hukassa tai jokin asia jäänyt hoitamatta. Tai sitten puku on huonosti istuva, kampaus omituinen tai ei osata käyttäytyä. Suomeenkin saisi rantautua weddingplanner-kulttuuri! Jos minä olisin järjestämässä häitä niin kaikki sujuisi hyvin organisoidusti eikä kellään olisi mitään paniikkia :)

On kivaa kuunnella, mitä hääparit ajattelevat naimisiinmenosta. Moni on asiaa pitkään harkinnut ja pohtinut, mitä naimisissaolo on. Erityisesti minun pitää mainita se morsian, joka sanoi, että kun naimisiin menee, niin menee vapaus ja sitä niinku lukittautuu toiseen. Juu-u, onnellista avioliittoa toivotan tuolle morsiamelle ja hänen sulhaselleen!Kun hän oli tuon rupisammakon suustaan päästänyt, niin heti kommentoin, että kannattaako mennä naimisiin, jos menettää vapauden. Kuinkakohan kauan ihminen kestää elää siinä ajatuksessa, että on menettänyt vapautensa ja itsenäisyytensä? Minä en kestäisi hetkeäkään ja mielestäni naimisiin mennään juuri sen takia, että saa vapauden. Vapauden olla juuri sellainen kuin on ja tehdä niitä asioita, joita haluaa. Hääkyynisyydestäni huolimatta toivotan onnea kaikille, jotka sanovat "Tahdon"!