Minä en ole oikein ymmärtänyt tuota kirkostaeroamisbuumia. Hirveä hässäkkä sen takia, että joku yltiökristitty sanoi ääneen ne mielipiteet, joiden piti olla jo kansan tiedossa. Mielestäni on aika hassua, että ihmiset ovat pöyristyneet ja jopa raivostuneet Päivi Räsäsen kommenteista. Minulle ei nimittäin ollut yllätys, että Raamatussa homoutta pidetään syntinä ja että Kristillisdemokraattien puolueenjohtaja  haluaa pitää yllä vanhoja arvoja. Nyt kun Räsänen sitten esitteli omia näkökantojaan, niin mitä tekee kansa? Toimii kuin lauma apinoita ja menee yksi toisensa jälkeen eroamaan kirkosta. 

En katsonut homoiltaa ja siksi en aluksi ymmärtänyt, miksi ihmiset kirkosta eroavat. Ajattelin, että nyt erotaan kirkosta siksi, että kirkon edustajat ovat homovihkimisten kannalla. Mutta asia olikin ihan päinvastoin; kirkosta eroaminen alkoi siksi, että televisiossa esiintyi homoliittojen vastustajia. Vai mitenkä se mäni? En oikein ymmärrä vieläkään, miksi ihmiset ovat niin sankoin joukoin kirkosta eronneet. Ovatko kaikki kirkosta eronneet todellakin sitä mieltä, että homopareille pitää antaa oikeus kirkolliseen vihkimiseen? Tuntuu aika hullulta, että tästä homofobisesta kansasta löytyykin yhtäkkiä noin paljon homojen vihkioikeuden puolustajia.  Mutta onko asia ihan näin? Olen ihan varma, että kaikki kirkosta eronneet eivät suinkaan ole homovihkimisten kannalla, vaan osa on eronnut kirkosta muuten vaan tämän buumin innostamana. Kun naapurikin erosi kirkosta, niin enhän minä voi huonommaksi jäädä, ajatellaan. Monet eivät ole varmastikaan ajatelleet asiaa ihan loppuun asti. Olen huomannut, että yleensäkin tuo asioiden kunnollinen pohtiminen loppuun asti ja monesta näkökulmasta ei ole kovinkaan monen ihmisen vahva puoli. 

Katsoin ohjelman myöhemmin enkä edelleenkään ymmärrä syytä mokomalle kohulle. Onko se avioliitto niin iso juttu, että pitää tuollainen meteli nostaa? Kai se sitten on, vaikka avioliitto onkin minulle pelkkä ihmisten ylläpitämä insituutio ja juridinen seikka. En siis usko avioliittoon vaan uskon, että kaksi ihmistä voi rakastaa toisiaan ilman avioliittoakin. Mutta tämä on minun henkilökohtainen mielipiteeni ja A-studion homoillassa oli useita ihmisiä, joista jokainen kertoi oman henkilökohtaisen mielipiteensä. Kyse vaikuttaa olevan hyvin pitkälti tunneasioista ja siksi on aina helppoa ottaa joku syntipukiksi, tässä tapauksessa Päivi Räsänen. Vaikka ohjelmassa tosin esiintyi muitakin, joilla oli yhtä vanhoillisia mielipiteitä. Homouden vastustajat vetoavat asian luonnottomuuteen ja kierouteen. Että on hyvin sairasta, jos mies perustaa miehen kanssa perheen ja nainen perustaa naisen kanssa perheen. Mutta eikö kieroutunutta ole myös se, että nainen  perustaa miehen kanssa perheen, eroaa, perustaa toisen perheen, syrjähyppyilee, eroaa, palaa yhteen ensimmäisen miehensä kanssa jnejne. Kysynkin, että mikä enää nykymaailmassa on normaalia, kun perheen rajat ovat hämärtyneet? Sen verran kieroonkasvaneita kakaroita (anteeksi, tarkoitan haasteellisia lapsia) näen joka päivä, että minulle on ihan sama, onko lapsella kaksi isää tai kaksi äitiä tai vaikka viisi, kunhan vanhemmat osaisivat kasvattaa lapsensa kunnolla, antaisivat rakkautta, huolenpitoa ja rajoja.

Olen ehkä taas hyvin yksin mielipiteineni, mutta minulle on ihan sama, mitä joku Päivi Räsänen  telkkarissa laukoo. Minun henkilökohtaiseen elämääni ei vaikuta mitenkään, voiko homoja vihkiä kirkossa vai ei. Toki kyseessä on tärkeä asia, sillä  kaikilla ihmisillä on oltava yhtenäiset oikeudet eikä ketään saa syrjiä. Olen pienestä asti uskonut vapauteen, veljeyteen ja tasa-arvoon (liberté, fraternité, égalité) sekä kotiin, uskontoon ja isänmaahan. Arvopohjaani ei hetkauta millään tavalla se, mitä kirkon tai jonkun puolueen edustajat puhuvat. Minulla on oma henkilökohtainen uskoni ja meillä kaikilla on oikeus uskoa tai olla uskomatta.

Omasta uskonkäsityksestäni en ala jauhaa, mutta kerron, että kuulun kirkkoon ja tulen aina kuulumaan. Tosin en tarvitsisi kirkkoa oman uskontoni harjoittamiseen ja toteuttamiseen, mutta kirkko on mielestäni niin tärkeä osa suomalaista elämää ja perinnettä, että olisi lähes synti olla kuulumatta kirkkoon. Ja nyt joku sitten kysyy, että mitä minä kirkolta saan. Niin, pitääkö meidän aina saada jotain ja hyötyä jotenkin? Ilmeisesti nykymaailmassa pitää, sillä materialistinen maailmankatsomus ei hyväksy sitä, että joitain asioita voi tehdä, vaikka niistä ei paljon hyötyisikään. Kuulun kirkkoon, koska koen, että minun pitää kuulua kirkkoon. Se on minun  velvollisuuteni uskontoani ja suomalaista yhteiskuntaa ja sen perinteisiä arvoja  kohtaan. Minut on kasvatettu kristillisiin, hyveellisiin arvoihin ja kirkkoon kuulumalla voin tunnustaa uskontoni ja pitää yllä niitä arvoja, joita pidän tärkeänä.

Aion äänestää tulevissa seurakuntavaaleissa, koska äänestämällä voin vaikuttaa asioihin ja valita sellaisen ehdokkaan, joka edustaa samoja arvoja kuin minä ja ajaa tärkeäksi katsomiani asioita. Muistakaahan, te kirkosta eronneet, että teillä ei ole sitten kovin paljon sanavaltaa arvostella kirkon toimintaa! Toivon, että kaikki kirkosta eronneet miettisivät vielä kerran päätöstään ja ottaisivat kunnolla selvää asioista.

Tässä kirjoittaessani alkoi päässäni soida tuttu virsi:

"Kaikille tilaa riittää,

kaikille paikkoja on,

Jumalan kämmenellä

ei kukaan ole turvaton."