Nyt riittää! Nu räcker det! Enough is enough! Das genügt! Basta! Olen lopen kyllästynyt siihen, että meitä lapsettomia väheksytään ja että meitä pidetään itsekkäinä ja kelvottomina yksilöinä. Olen kirjoittanut tästä aiheesta aiemminkin ja joku voikin ihmetellä, että miksi aina jaksan jauhaa samasta asiasta. Siksi, että minua niin vimmatusti korpeaa epäkunnioittava suhtautuminen. Olenko minä milloinkaan arvostellut perheellisten elämänvalintoja? Olenko koskaan mulkoillut paheksuen, kun joku on kertonut perheenlisäyksestä? Olenko ikinä kysynyt keltään, että miksi ihmeessä hankitte lapsia ja pyöritellyt samalla päätäni kummeksuen? En!

Joka toinen kolmekymppinen ja joka viides 40-vuotias nainen on lapseton, joten me emme ole mikään ihan pieni ryhmä. Osa on tahattomasti lapsettomia enkä tahdo heitä millään tavalla kirjoituksillani loukata. Toivon sydämestäni, että heidän vauvahaaveensa toteutuisivat ja kipeät  sielun haavat arpeutuisivat. Minä olen tarkoituksella lapseton ja suhtaudun asioihin varmaankin hyvin eri tavalla kuin tahattomasti lapsettomat, vaikka meillä varmasti samanlaisia kokemuksia ympäristön paineista ja yhteiskunnallisista odotuksista onkin. Tämä maailma nimittäin pyörii perheellisten pillin mukaan ja perheelliset jyräävät meidät monessa asiassa. Mutta meillä lapsettomillahan on aikaa keskittyä omaan venymättömään napaamme, meillä on niin helppo elämä kertakaikkiaan. Minä olen sitä mieltä, että me lapsettomat jäämme tässä yhteiskunnassa perheellisten varjoon  ja siksi vaadinkin seuraavia asioita:

1. EHKÄISYPALVELUT LAPSETTOMILLE

Haluaisin käydä jossain tyylikkäässä ja siistissä paikassa uusimassa e-pillerireseptini. Nyt joudun käymään perhesuunnitteluneuvolassa (yökyökyök mikä sana!!!). En minä suunnittele perhettä! Enkä minä halua istua imelässä vauvanhajussa kulahtaneilla oransseilla keinonahkasohvilla vaan haluaisin istuskella kuunnellen klassista musiikkia Alcantara-päällysteisillä design-sohvilla ja lukea Vogueta. Haluan lukea vastaanotolla jotain muutakin kuin kuivuneen vauvanpuklin kurtistamia Meidän perhettä tai Kaksplussaa, jonka nimen tarkoitus ei ole vieläkään minulle selvinnyt. Haluan kuunnella hoitajalta normaalia aikuisten puhetta enkä lässytystä. Hoitajat nimittäin lässyttävät yliempaattisesti vauvojen lisäksi myös meille aikuisille. Haluan, että e-pillerireseptini uusitaan nopeasti ja vaivattomasti ilman, että minun tarvitsee vastata kysymykseen haluanko lapsia ja kun vastaan, että en, niin minun pitää selittää vartin ajan että miksi en halua lapsia. No jos haluaisin lapsia, niin en varmaan uusisi reseptiäni, halooooo!! Minulla on vakaa aikomus kirjoittaa lista syistä, joiden vuoksi en halua lapsia. Tulostan listan ja kuljetan sitä mukanani ja läväytän sen aina kaikkien niiden eteen, jotka kysyvät lapsentekoasioita. Siinä sulle dataa: Kolmekymmentä syytä, miksi en halua lapsia. Eikä yhtään, miksi haluaisin.

2. LAPSETTOMIEN KIRPPUTORIT

Haaveilen kirppiksestä, jossa mahtuu liikkumaan sujuvasti. Nyt kirpputorien käytäviä täyttävät mammat leveine ahtereineen ja vaunuineen/rattaineen. Puolet kirppiksellä olevista tavaroista on lastenvaatteita, mutta mitäs minä niillä teen? On ajanhaaskausta, kun huomaa vaatekasasta pilkottavan jonkin kauniin kuosin ja kaivaa sen kaikkien minikokoisten vaatteiden alta vain huomatakseen, että sekin on minikokoinen. Lapsettomien kirpputoreilla saisi myöskin olla rauhassa ilman pelkoa siitä, että joku pikku-tahmatassu hypistelee myynnissä olevia tavaroitani. Muutama viikko sitten olin teippaamassa -50 % -ilmoitusta myyntipöytäni reunaan ja jos en olisi ollut kärppänä, niin pienet näppärät sormet olisivat pihistäneet teippirullan.

3. LAPSETTOMIEN MARKET -PÄIVÄT

Tiedättehän, että isoissa marketeissa on aina silloin tällöin lasten päivät? On pelleä ja ilmapalloja ja maskottia ja tasatunnein jotain älytöntä. Mitenkä olisi meidän lapsettomien päivät? Silloin perheelliset eivät saisi tulla kauppaan ja me saisimme kerrankin katsella tuotteita rauhassa ja olla sovituskopissa ilman pelkoa siitä, että joku pikkunilviäinen kurkkii verhon alta tai tempaisee sen kokonaan auki (näin on nimittäin käynyt enkä tiedä, kumpi sai paremmat, siis pahemmat traumat, minä vai lapsi). Lapsettomien market-päivänä esittelyssä olisi gourmet-juustoja ja suklaita sipsien ja valmisruokamyrkkyjen sijaan. Ei tarvitsisi kuunnella yhdenkään vauvan rääkymistä vaan marketissa vallitsisi hiljainen puheensorina.

4. LAPSETTOMIEN PARKKIPAIKAT

Markettien parkkipaikoilla on omat parkkiruudut perheellisille. Mutta ihan yhtälailla lapsettomilla ja etenkin sinkuilla pitäisi olla omat parkkiruutunsa. Minä käyn hyvin usein yksin kaupassa ja raahaan kymmenien kilojen painosta tavaraa. Perheelliset käyvät monesti koko perheen voimin kaupassa. Lapset työntävät omat  pikkukärrinsä ja isi kantaa ainakin puolet kasseista, kun äiti retuuttaa parkuvaa vauvaa tai Hesen kassia. Tavarat pakataan kätevästi kiiltelevän farmariauton takaluukusta ja lapset istutetaan turvaistuimiin tai missä niitä nyt kuljetetaankin. Minä  joudun jättämään vanhan Vectran suunnilleen kilometrin päähän ja ne perheellisille tarkoitetut parkkiruudut ovat tyhjinä. Raahaan kauppakassit yksin, niskoja särkee, muovikassi meinaa rätsähtää ja toivon, että ooppelin lukitusjärjestelmä ei reistailisi. Meillä lapsettomilla kun ei ole  ollut varaa siihen kiiltelevään farmariautoon, kun emme saa kaikenmaailman tukia ja lapsilisiä.

5. OIKEUS KEKSIÄ KAIKENLAISIA VERUKKEITA JA TEKOSYITÄ

Perheelliset käyttävät lapsia verukkeena kaikille asioille. Mutta me lapsettomat emme saisi koskaan valittaa väsymystä, koska emme ole valvoneet imettämässä ja vaippoja vaihtamassa emmekä tiedä, mitä oikea väsymys on. Minä aion jatkossa käyttää TV-sarja Pasilasta nappaamaani tokaisua: "Mitäs hankit lapsia!", jos joku perheellinen valittaa sitä, miten rankkaa lasten kanssa on. Me emme saisi sanoa mielipiteitämme lasten kasvatuksesta, sillä  emme kuulemma vain ymmärrä, mitä elämä on lasten kanssa. No emme ymmärräkään, mutta minä en myöskään ymmärrä sitä, miten perheellistyneet ovat saattaneet niin autuaasti unohtaa sen ajan, kun heillä ei ollut lapsia.  Aina kun joku perheellinen sanoo, että elämä on nyt niin "täyttä" ja "parempaa" ja "elämässä on sisältöä", voi rivien välistä lukea sen, että meidän lapsettomien elämä on siis ihan hanurista ja täysin sisällötöntä. Nyt poikkesin pikkuisen aiheesta, mutta tulipa sanotuksi!

Meillä lapsettomilla ei ole mitään hyvää tekosyytä mihinkään. Äiti-ihmiset voivat aina vedota raskauskiloihin, mutta me olemme vain itsekurittomia läskejä. Naisen tyylitön ja totaalisesti out pukeutuminen ja räjähtänyt kampaus hyväksytään, sillä eiväthän äidit ehdi panostaa ulkonäköönsä eikä heidän tarvitsekaan. Jos minä olen joskus epäsiisti ja suttuinen, niin heti nousee hirveät epäilykset siitä, että olen depressioitunut, muuttunut narkkariksi tai vakavassa parisuhdekriisissä.  Jos minä huudan kurkku suorana hermostuksissani, on syytä epäillä, että olen lopullisesti pimahtanut, en osaa hillitä itseäni tai että olen burn outissa. Mutta jos äiti kiljuu kakaroilleen, on se siis herranjestas ihan ymmärrettävää, kun on ne hormonit ja valvotut yöt ja lasten aiheuttama elämän rankkuus yleensä. Jos perheellinen ei ehdi tai jaksa harrastaa liikuntaa, on se täysin ookoo, mutta jos meikäläinen valittaa, että liikunnalle ei jää aikaa, niin minua pidetään laiskana ja kykenemättömänä hallitsemaan omaa ajankäyttöäni. Ajankäytöstä tuli mieleen yleisimmät myöhästelyn  tekosyyt. Myöhästyessään perheelliset voivat vedota siihen, että lapselle tuli kakkahätä juuri kun oli saatu kurapuku päälle. Ja kaikki ovat ihan, että no ei siinä mitään. Mutta jos meikäläinen myöhästyy kokouksesta siksi, että mies ei ole päässyt tulemaan ajoissa töistä enkä ole saanut autoa häneltä, rekka on ollut Tourulassa (monesti on ollutkin) jumissa ja lumimyrskykin yllätti, niin minua pidetään vain säälittävänä selittelijänä, joka ei osaa katsoa kelloa. Tai entäpä jos minä ilmoittaisin, että myöhästyn kokouksesta oman kakkahädän takia! Sekin on herkkävatsaiselle mahdollista.

6. ERILAISET ETUOIKEUDET

Se on vähintään kerran viikossa, kun pyöräillessäni joudun henkeni kaupalla väistämään  keskellä kevyen liikenteen väylää kulkevaa matamia, joka työntää ajatuksissaan jälkikasvuaan vaunuissa tai rattaissa. Ilmeisesti liikennesäännöt eivät koske perheenäitejä. Perheellisillä on myös oikeus tukkia esimerkiksi markettien käytävät ostoskärryillään. Mutta auta armias jos minä jätän kärryni keskelle Prisman käytävää ja ohitse pyrkii joku äiti-ihminen penskansa kanssa, niin saan vihaisen mulkaisun, kun hän ei jälkikasvuineen mahdu ohi. Eikä siinä auta anteeksipyytely eikä hymyilykään. Pelkään hormonimyrskyn vallassa olevia äitejä ja otan mulkoilut vastaan nöyränä, mutta en tiedä, miten nöyrä olen kestämään moista kohtelua. Perheellisillä on myös aivan verraton etuoikeus olla perhesyistä pois kokouksista, lähteä niistä etuajassa ja tulla myöhässä. Mutta minun on aina oltava paikalla. Monissa työpaikoissa  perheellisten työvuorolistat laaditaan ensin ja lapsettomat tekevät kaikki juhlapyhät ja tuuraavat aina tarvittaessa. Kaikki vaan samalle viivalle sanon minä! Tuohon lauseeseen onkin hyvä lopettaa.