Televisiosta on tullut viime aikoina kuusikymmentäluvun loppua käsitteleviä dokumentteja. Olen suurella mielenkiinnolla niitä seurannut, koska olen kiinnostunut historiasta ja etenkin niistä aikakausista, jolloin maailmassa on tapahtunut muutoksia. Hipit ja muutkin 60-luvun nuoret halusivat muuttaa maailmaa ja tuo aika olikin radikaalien muutosten ja vapautumisen aikaa. Opiskelijat äityivät jopa mellakoimaan Parisiissa, Prahassa ja Yhdysvaltojen monissa kaupungeissa.... Mutta hipit halusivat maailmaan rauhaa ja rakkautta "make love, not war". Muutosta tapahtuikin. 1950-luvun konservatistien kravattien solmut alkoivat löystyä ja asenteet avartua. Suomessa aatteet ja niiden ajaminen ei saanut niin mittavia suhteita kuin muualla maailmassa eikä täällä edes ollut kovinkaan voimakasta hippeilyä.

On sääli, että hippi on nykyisin haukkumasana. "Joku ihme hippi" saatamme sanoa jostain omituisesta tyypistä. Hipit korostivat yksilönvapautta ja sitä, että voi tehdä mitä vaan, kunhan kunnioittaa toisia. Individualistina allekirjoitan täysin tuon ajatuksen, jota myös mottonani pidän. Sama motto on myös Amsterdamin kaupungilla. Siellä jos jossain hippiaate on vielä elossa muutenkin kuin vapaan huumeidenkäytön ja seksin suhteen. Amsterdamissa yksilönvapaus on arvostettua ja vaikka olisit millainen friikki hyvänsä, ei sinua katsota kieroon. Hipeille tärkeää olikin itsensä toteuttaminen. He pukeutuivat juuri siten kuin halusivat ja kun tajuntaa oli laajennettu psykedeelisten huumeiden avulla, oli luonnollista pukeutua intiaaniksi ja jakaa rakkautta ja energiaa ympäriinsä.

Päihteiden periaatteellisena vastustajana en ihannoi hippien huumeiden käyttöä, vaikka juuri huumeistahan kaikki sai alkunsa. Niiden avulla todellisuuden rajat häilyivät ja maailma ja elämä alettiin nähdä energiana ja ruumiillisuus ja fyysisyys haluttiin kokea muiden olevaisten kanssa. Huumeita lukuunottamatta voin allekirjoittaa aika monet hippien teesit. Vastustan sotia vaikken ihan pasifisti olekaan, ja vastustan myös materialismia ja keskiluokkaista ajattelutapaa. Jos olisin elänyt neljä vuosikymmentä sitten, olisin ollut mellakoitsijoiden etujoukossa tai Haight-Ashburyssa...(If you're going to San Francisco, be sure to wear some flowers in your hair...).

Kaksi merkittävää muotilehteä on viime kuun numerossaan nimennyt kuvakavalkadinsa otsikolla "Rakkauden kesä". Otsikko on tietenkin viittaus vuoden 1967 hippikesään, joka virallisestikin nimettiin noin. Tänä kesänä minä aion viettää rakkauden kesää. En sentään vaihda nahkaista niittihamettani  leveälahkeisiin housuihin, mutta noinniinku aatteen tasolla hippeilen siitäkin edestä. Tajuntaa minun ei tarvitse laajentaa, koska vilkas mielikuvitukseni pitää minut omituisissa visioissa jatkuvasti. Hippeilyni koostuu siitä, että aion laittaa kukkia hiuksiini, kulkea avojaloin nurmikolla, olla avarakatseinen, syleillä maailmaa ja sen energioita aitojen ja alkuperäisten artistien eli Janis Joplinin, Jimi Hendrixin, Jefferson Airplanen ja The Doorsin tahdissa.

Kutsun Sinut mukaan viettämään Rakkauden kesää! Heitä luutuneet asenteet nurkkaan, löydä sisäinen flowerpower ja rakasta! Kun tapaan toisen kukkaislapsen, toivon saavani häneltä halauksen merkiksi universaalista rakkaudesta!

RAUHAA JA RAKKAUTTA  KESÄÄNNE!