Olen kaikkea muuta kuin luovuttajatyyppi, mutta joskus vaan on viisasta antaa periksi... Joudun tunnustamaan, että minusta ei ole sokerileipuriksi! Olen ihastellut kakkublogeja ja ajatellut, että enköhän minäkin osaa taiteilla kakun jos toisenkin. Osaan kyllä, koska tekniikat ja etenkin teoriat ovat hallussa, mutta minulla on eräs ominaisuus, jonka vuoksi tekeminen on vaivalloista ja aikaa vievää. Olen kuumakätinen tahmatassu! Saan suklaan sulamaan, kun leikkaan sitä leikkuulaudalla ja veitsi kuumenee kädessäni. Kova marsipaani tai sokerimassa muuttuu pehmeäksi möllöksi käsissäni alta aikayksikön. Pienet sokerimassaosat tarttuvat näppeihini. Harmittaa, sillä minusta olisi ihanaa näperrellä kaikenlaista sokerimassasta, joka on helppokäyttöistä ja niin trendikästäkin!

Kakuistani tulee yleensä ihan siedettävän näköisiä ja aina onneksi hyvänmakuisia. Mielestäni täytekakussa tärkeintä on maku eikä ulkonäkö, vaikka toki esteettisesti kauniita kakkuja on houkuttelevampaa syödä kuin rumia räpsäyksiä ja siksi teen kaikkeni, että kakkuni olisivat kauniita katsella ja herkullisia syödä. Varmasti kamalampiakin tekeleitä kuin minun kakkuni on nähty, mutta se ei olekaan pääasia. Pointti on se, että minulta kuluu ihan liikaa aikaa jonkin vaivaisen täytekakun tekemiseen.  Peruskakut syntyvät nopeasti, mutta kunnianhimossani haluan tehdä muutakin kuin  peruskermakakkuja. 

Minulla ei ole tapana vähätellä itseäni enkä tee sitä nytkään. Sanonpahan vaan, että kakkuni voivat jonkun rähmäkäpälän silmään näyttää hienoilta, mutta kun käyt kurkkaamassa esim. Kinuskikissan tai Kermaruusun sivustoja, niin huomaat, että ero on valtava. Kerron tässä, miten vaikeaa täytekakun tekeminen voi joskus olla. Yleensähän kakkublogeissa kerrotaan  näin: "Pyöräytin tämän kakun nopeasti, kun lapset olivat menneet nukkumaan ja täytyy sanoa, että tuo kolmen suklaan mousse  oli tosi helppo ja hyvänmakuinen täyte." Ihan kaikki kakuntekijät eivät ole noin näppäriä ja toivonkin, että tämä kertomukseni kakkutahmailusta toimii lohdutuksena kaikille niille, jotka ovat samanlaisia ongelmia kohdanneet. Vähän kieltämättä hävettää tätä juttua julkaista, koska minua kuitenkin pidetään kätevänä ja taitavana keittiöihmisenä. Mutta aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta!

Tein pari viikkoa sitten  ystävälleni synttärikakun. Lopputulos on ookoo ja maku oli kuulemma hyvä, mutta kakun tekeminen oli uskomatonta sössimistä. Olen kuitenkin itselleni armollinen siksi, että kakku on tehty vasemmalla kädellä. Oikeassa kädessä oleva kipsi rajoitti toimintaa jonkin verran. Mutta kerronpa, miten tämä kakku on tehty, niin ymmärrätte, miten vaikeaa kakun teko voi olla:

1) Pohjasta tuli liian pieni ja siksi kakku jäi pienenlännäksi. Vapaan kanan munat ovat pienempiä kuin riistokanan munat ja minulla oli vain 4 munaa. Täytekakun kuuluu olla muhkea!

2) Uunini on vinossa, joten pohjasta tuli kalteva. Yritin korjata virhettä asettelemalla täytteitä kakun matalalle puolelle. Uunin vinous tarkistettiin myöhemmin vatupassilla.

3) Kakku tarttui vuokaan kiinni yhdestä kohtaa, vaikka olin voidellut ja korppujauhottanut vuoan hyvin. Vuokaan jäi ikävä kerros taikinaa, kun kumosin kakun.

4) Kakun pinnalle tuli jokin aivan outo, rapea kerros, jonka kuorin pois. Mutta kakun paistoaika oli täydellinen!

5) Mansikkamarmeladia oli täytteeksi liian vähän ja siksi sen levittäminen oli hankalaa.

6)  Kuorrutuksen alle tulevaa vaniljarahkaa oli liian vähän. Laitoin rahkaa täytteeseen ja jätin sitä liian vähän pinnalle.

7) Ajatuksena oli alunperin, että kuorruttaisin kakun Kick-patukoista tehdyllä lakritsikinuskilla, mutta koska kakun pinta oli epätasainen, siihen ei voinut laittaa kinuskia. Päädyin sokerimassaan. Värjäsin valkoisen sokerimassan punaiseksi ja kaaviloin sen liian ohueksi. Sain levyn  ehjänä kakun päälle, mutta se repesi heti kun olin kuorruttanut kakun ja oli tosi ruma.  Tempaisin massalevyn pois kakun päältä ja viskasin sen roskiin.  Massalevyn mukana lähti myös tasoitteena ollutta vaniljarahkaa, jota oli muutenkin liian vähän. Yritin tasoittaa pintaa ja onnstuinkin jotenkuten, vaikka veitseen tarttui myös kakkupohjan muruja. Värjäsin uuden erän massaa punaiseksi, mutta sitä ei tullut riittävästi, jotta se olisi peittänyt koko kakun. Avasin uuden massapaketin ja värjäsin sen mustaksi pastavärillä. Mustaa väriä sai laittaa paljon, että massa ei jäänyt harmaaksi ja pastaväri taas pehmensi ja löystytti massaa, jolloin siihen piti laittaa tomusokeria, mikä taas vaikutti massan rakenteeseen ja teki siitä vaikeammin kaaviloitavaa. Kaaviloin molemmat sokerimassat levyksi, ja asettelin kakun päälle.

8) Reunapursotuksien kermavaahdosta tuli napakkaa eikä harmaaksi värjääminen muuttanut rakennetta. Olisi ollut aika coolia saada mustaa kermavaahtoa, mutta nyt oli tyytyminen harmaaseen, sillä  mustaa saa kulemma vain lääkehiilellä! En uskaltanut ottaa riskiä, että kakunsyöjät olisivat kilvan juosseet vessaan... Säädin jääkaappia kylmemmälle siinä toivossa, että kermavaahto pysyisi sopivan kylmänä. Kun otin vaahdon jääkaapista, se oli löystynyt. Very bad, very bad... Kerman tulee olla superkylmää pursotettaessa ja etenkin, kun se on joutuu kuumiin käsiini. Olisi kiva tehdä joskus erilaisiakin pursotuksia, mutta kuumien käsieni takia pursotus on hoidettava nopeasti ja siksi päädyn aina tylsään peruspursotukseen. Voin pursottaa vain noin 15 cm:n alueen ja sitten on laitettava uudet kermat, kun kermavaahto on ihan velliä pursotinpussissa.

9) Olin päättänyt tehdä kakun pintaan tekstin "Keep on rockin".  Minun piti tehdä pikeeri, josta on erittäin helppo pursottaa kirjaimia. Mutta kappas, niitä munia ei ollut edelleenkään, kun kakkuunkin niitä oli vain se neljä kappaletta. Nooh, sitten laitoin kermaa ja Kick-patukoita kattilaan ja keitin niistä kinuskin. Lisäsin kinuskiin tomusokeria, jotta massasta tulisi pursotettavaa. Pursotin tekstin ja massa oli liian kinuskimaista ja venyvää. Mutta ihan sama, pääasia että viesti tuli kirjoitettua. Kun olin saanut kakun valmiiksi, ajattelin, että harjoittelen vielä kirjainten pursottamista. Ja voi hemmetti! Pursottimesta tuli täydellisen sileää ja helposti pursotettavaa ja katkeavaa massaa! Olisi pitänyt malttaa odottaa, että massa jäähtyy eikä pursottaa heti. Etevimmät kakuntekijät eivät ilmeisesti ole mullekaikkihetinyt-tyyppejä...

10) Koristeena olevan kitaran tekemiseen tuhraantui aivan liian kauan aikaa. Tein kitaran hyvissä ajoin, että se ehti kuivua. Kitarassahan on oltava kielet ja pelkkien kielten tekemiseen meni tunti-puolitoista ja hermot. En ymmärrä, miten sokerimassasta saa tehtyä ohutta "matoa". Ei ainakaan näillä näpeillä! Kun siirsin kitaraa kakun päälle, kielet alkoivat irrota ja sitten niitä piti liimailla sokerikuorrutteeseen kostutetulla hammastikulla. Sekin helppo homma kipsi kädessä...

Tällainen kakusta sitten tuli ja päällepäin ei onneksi arvaa, miten hankalaa kakun tekeminen oli.

 

Laitan tähän samaan kuvan isänpäiväksi tekemästäni ankkurikakusta, johon olen suht' tyytyväinen. Ankkuri olisi vain pitänyt tehdä hyvissä ajoin, että se olisi ehtinyt kuvia. Nyt koriste repeili, kun se oli vähän liian pehmeää. Ankkuri on ihan ookoo, mutta suklaakuorrutus olisi saanut olla tasaisempi. Reunoille piti pursotella kermaa, sillä suklaakuorrutus ei ollut reunoilla ihan tasainen ja kermalla sai hämättyä hyvin.