Kävelemme koirani kanssa usein läheisen lammen ympäri. Reitti onkin oiva, sillä kesällä siinä on pururata ja talvella latu. Ja kaikille, jotka nyt alkavat hiiltyä siitä, että koiria ei saa kuljettaa pururadalla/ladulla, niin tiedoksi, että lenkki on yhteiskäytössä koirien ulkoiluttajien kanssa.

Reitillä liikkuu yleensä paljon ihmisiä (ja koiria), mutta eräänä aamuna minä olin ensimmäinen kulkija. Edessäni aukesi latukoneen tekemä urainen tie ja kun katselin raidallista tietä, niin aloin ajatella elämää. Aika painava ajatuksenaihe aamulla noin klo 6.37, mutta elämää minä juuri ajattelin ja sitä, että meistä jokainen luo itse oman polkunsa. Minun edelläni ei ollut kulkenut ketään, en voinut astua kenenkään jalanjälkiin vaan minun perääni jäi omat jäljet. Niinhän se on elämässäkin. En voi sovittaa askeleitani kenekään toisen jalanjälkiin, vaan minun täytyy luoda itse omat painallukseni. Helppoa se ei ole, koska täytyy päättää, mihin jalkansa laittaa. Jos astuu harhaan, niin onneksi omalle polulle pääsee takaisin. Uskon, että emme edes voi ottaa harha-askeleita vaan polullamme on pieniä poikkeamia, jokta näyttävät meille jotain tärkeää.

Voin katsoa taaksejättämiäni askeleita, mutta en voi tietää, mihin askeleeni tulevaisuudessa johtavat. Jokainen askel, jonka olen astunut, antaa suuntaa elämälleni. En voi pyyhkiä yhtään askelta pois, vaan minun täytyy hyväksyä kaikki  otetut askeleet osaksi elämääni. Voin vain päättää, millaisia askeleita tulevaisuudessa otan. Nyt vuodenvaihteessa onkin hyvä miettiä, mitä tulevalta  vuodelta haluaa ja mihin askeleet asettuvat.  Minulla onkin miettimistä, sillä en ole oikein perillä elämäni suunnasta enkä yhtään tiedä, millaisia askeleita minun pitäisi ottaa: isoja harppauksia vai pieniä balettisipsutuksia? Toivottavasti ei sentään syrjähyppyjä! Aivan varmasti tiedän vain sen, että otan askeleeni tyylikkäästi keskimäärin kuuden sentin koroissa.

Joillekin elämä on niin yksinkertaista, ettei sitä paljon tarvitse edes miettiä, kunhan taaplaa samalla tavalla kuin ennenkin. Mutta minulle mikään ei ole yksinkertaista ja siksi polkuni onkin aika kiemurainen. Helpommalla pääsisi, jos ei olisi unelmia eikä tavoitteita, mutta kun niitä sattuu olemaan, niin niitä kohti täytyy myös pyrkiä. Olen aina kulkenut omaa tietäni ja alkanut pikkuhiljaa hyväksyä sen tosiseikan, että elämäni ei koskaan tule olemaan Klamydian Kellokorttielämää-biisin tapaista "kahdeksasta neljään, huutaa tyhjyyttään,  joka tyhjyydellään täyttäisi tyhjimmänkin pään" tai kaksi lasta, farmariauto ja omakotitalo. Se ei vain ole minun elämääni. Sitä mitä minun elämäni sitten on, sitä en tiedä, mutta ehkä jonain päivänä se selviää.

En tee uudenvuodenlupauksia, koska ne ovat pelottavia, sillä minulla on tapana pitää lupaukseni ja uudenvuodenlupausten pitämisestä tulisi vain ylimääräistä stressiä. Teen pikemminkin päätöksiä, jotka pyrin pitämään, mikäli vain muistan ne. Monet asiat elämässäni ovat hyvin ja järjestyksessä eikä minun tarvitse päättää sellaisia asioita, mitä ihmiset yleensä päättävät kuten "syön terveellisemmin", koska syön muutenkin terveellisesti. Tupakointia ei tarvitse lopettaa, kun en ole sitä koskaan aloittanutkaan, karkkia syön muutenkin vähän, pidän huushollini siistinä, liikun paljon jnejne eli eipä minulla ole mitään sellaista asiaa, joka kuuluu perinteisten uudenvuodenlupausten listalle. En myöskään lupaa olla parempi ihminen tai mitään muuta maailmaasyleilevää, koska mielestäni on itsestäänselvyys, että yrittää olla hyvä/parempi ihminen sekä itselleen että toisille ja Äiti Maalle.

Olen päättänyt seuraavaa vuodelle 2011:

- Toteutan ainakin yhden unelmani. Kaksi unelmaa on mahdollista olosuhteiden puitteissa toteuttaa, mutta yhdessäkin olisi riittävästi.

- Irtisanoudun ihmissuhteista jotka eivät ole tyydyttäviä tai ovat liian yksipuolisia.

- Olen ihanasti itsekäs ja yritän ajatella ensin itseäni ja sitten vasta toisia. Tähän asti olen toiminut toisinpäin enkä ole hyötynyt siitä mitenkään, vaan olen vain kuormittunut ja ahistunut ja kärsinyt. Terve itsekkyys on asia, jota minun pitää vielä opetella, mutta sen yhdistäminen pyyteettömään auttamiseen ei ole helppoa.

- En aio enää olla kenekään juoksupoika, kuriiri, diileri, vapaaehtoistyöntekijä, auttava puhelin, palveleva puhelin, lainakonttori, kriisiauttaja, ilmaistyöntekijä, autokuski, äiti tai kynnysmatto. Joten jos aiot soittaa minulle ja valittaa elämäsi kurjuutta tai pyytää minulta palvelusta, niin varaudu siihen, että lopetan puhelun. Poikkeus: teen palveluksia vain sellaisille ihmisille, jotka niitä arvostavat ja joilta saan jotain takaisin.

- En selitä kenellekään yhtään mitään. Esim. miksi en juo kahvia tai viinaa, miksi en syö kaikkea epäterveellistä moskaa, miksi minulla ei ole lapsia, olenko naimisissa tai miksi asun vuokralla.

- Yritän pyrkiä vähentämään stressiä ja eliminoimaan tai ainakin vähentämään stressin aiheuttajia. Jos en kuitenkaan pysty tähän, niin yritän muuttaa suhtautumistani stressiin ja hermopaineisiin.

- Pyrin järjestämään elämäni niin, että minulla olisi myös vapaa-aikaa ja rentoutumista eikä kaikki olisi vain yletöntä suorittamista. Siksi ilmoitankin tässä samalla, että blogini jää tauolle määräämättömän mittaiseksi ajaksi ja tauon jälkeen kirjoituksia saattaa tulla harvakseltaan. Mikään asia ei ole nimittäin enää mielekästä sen jälkeen, kun siitä tulee pakko.

- Pyrin olemaan joka päivä kiitollinen  jostain asiasta. Tätä suosittelen Sinullekin. Muista, että samanlainen vetää puoleensa samanlaista: negatiivinen negatiivista ja positiivinen positiivista ja että valitset itse omien askeltesi suunnan!

AHISTAA.INFO TOIVOTTAA...

(valitse jokin vaihtoehdoista,

voit valita yhden tai useamman)

A) VALOISAA

B) ONNELLISTA

C) ILOISTA

D) MENESTYKSEKÄSTÄ

E) MAHTAVAA

F) LOISTAVAA

G) TULOKSELLISTA

H) KREISIÄ

I) RAKKAUDELLISTA

J) UPEAA

....VUOTTA 2011!