Ihminen on käynyt kuussa, keksinyt keinomunuaisen ja hoitokeinon syöpään, mutta täydellisiä kenkiä ei ole keksitty. On ilmeisesti ihan liian vaikeaa yhdistää kenkään seuraavat ominaisuudet: istuvuus, keveys ja kauneus ja näin talvisaikaan lämpimyys. On olemassa jalalle mukavia kenkiä, mutta ne eivät ole esteettisesti viehättäviä. Tai sitten on olemassa hyvin kauniita kenkiä, joissa jalat huutavat apua. Mutta täysin mahdotonta on yhdistää käytännöllisyys ja kauneus. Lenkkareita, tennareita ja niitä f***ing Crocseja en pidä kenkinä ollenkaan. Uskallan tämän ääneen sanoa, sillä tiedän, että moni muu on samaa mieltä kanssani. Kun on olemassa kenkiä ja Kenkiä ja sitten niitä, joita pidetään jalassa urheillessa tai koiraa ulkoilutettaessa. Onhan minullakin toki lenkkarit ja tennarit, mutta en laske niitä kengiksi.

Olen kipittänyt talven liukkailla keleillä korkokantaisilla saapikkaillani ja liikkumiseni on varmaankin aika huvittavan näköistä. Mutta tasapainoni ja keskivartalolihakseni ovat kehittyneet näiden harjoitusten myötä! Kertaakaan en ole koroillani kaatunut, vaikka tänäänkin jalassani oli kengät, joissa on seitsemän senttimetrin korko. Talomme viereisen alamäen kulkeminen on toki haasteellista ja ylöspäin tuleminen myös... Joudun kääntämään ylöspäin kavutessa jalkateräni chaplinmaiseen asentoon, jotta pääsen eteenpäin. Mutta en tingi kauniista kengistä ja ihan periaatteen vuoksi pidän nättejä saapikkaita ja protestoin rumia kenkiä vastaan.  Hommasin kyllä pakon edessä yhdet lättäpohjakengät - perustylsät tätikengät joissa on villavuori. Ja arvatkaas mitä? Juuri ne lättänät jalassa suoritin komean ilmalennon kotipihallamme!

Luulin löytäneeni täydelliset kengät, kun ostin reilu kuukausi sitten kunnolliset, nahkaiset talvisaapikkaat. Pulitin niistä pitkän pennin, mutta vertasin hintaa Vietnamissa tehtyihin keinonahkasaappaisiin ja arvelin, että muutama kymppi enemmän aidosta nahkasta ja suomalaisen työn kannattamisesta ei ole paljon. Arvelin myös, että kengät kestävät pitkään käytössä. Olihan minulla kerran yhdet keinomokka- eli kangassaapikkaatkin, joita käytin vuosikaudet. Ne olivat hyvin monikäyttöiset, koska niillä oli niin hyvä kävellä eli ne menivät kaupunkireissuilla ja työmatkoilla. Lisäksi ne kävivät hyvin iltamenoihinkin, kun ne olivat niin hyvännäköiset. Vaikka materiaali oli halpaa keinomokkaa, ei vielä vuosien käytönkään jälkeen pinta ollut mennyt miksikään. Useaan kertaan olivat nuo jalkineeni kastuneet, mutta sekään ei saanut niitä menettämään kuosiaan. Kun heitin ne pois, minun piti ostaa kolmet eri kengät korvaamaan noita yksiä kenkiä!

Nämä uudet saappaani  ovat hyvin kauniit ja tyylikkäät, erityisen mukavat ja lämpöiset jalassa ja niissä on kaunis ja järkevä korko. Eli siis täydelliset. Mutta tänä aamuna vilkaisin huvikseni kantoja ja huomasin, että nahka on kulunut kantapään takaa pahasti. Ilmeisesti autolla ajamisen seurauksena. Ja kengät ovat olleet käytössä vasta alle kaksi kuukautta!!! Mihinkään ei voi enää luottaa!!! Minä kun kerrankin ajattelin ostaa laadukkaat ja kestävät kengät, että ei aina tarvitse olla ostelemassa uusia. Mutta ehkä pysyn edullisempien kenkien linjalla ja hankin niitä useammin. Se ei ole kovin ekologista, mutta minun budjetilleni ei ole ekologista hommata kalliita kenkiä jotka kuluvat puhki muutaman käyttökerran jälkeen. Kyllä taas ahistaa.