Jaahas, tulipa sitten vietettyä halloweenia... Ihan pienimuotoisesti ja vaatimattomasti järjestettiin työkaverin läksiäiset 30 hengelle halloween-teemalla. Minä lupauduin  Myrkynkeittäjäksi eli valmistamaan ruoat, suunnittelemaan juomat ja muutenkin järjestelemään ja kyllä sitä järjestämistä olikin... Juhlapaikalla ei ollut astioita ja kaikki astiat ja välineet piti raahata paikalle. Laatikoiden ja tavaroiden kantaminen ja keittiössä huhkiminen tuntuu nyt kropassa, mutta kyllä kaikki oli sen arvoistakin!

Ajattelin, että perustan pitopalvelun, joka valmistaa ja tarjoaa ruokia haasteellisissa olosuhteissa. Ruokien valmistaminen 30 henkilölle pienen kerrostalokaksion pienessä keittiössä ei ole kovin helppoa. Pöytätilaa ja säilytystilaa on äärettömän vähän ja mielikuvitusta saakin käyttää. Erityisen haasteellista oli se, että juhlapaikalla ei ollut uunia vaan suurtalousmikro. Lainasinkin muovisia GN-pakkeja ja otin mukaan suuria lautasia, joilla ruoan voi lämmittää. Muttta katso, mikro ei toiminutkaan! Saimme paikalle toisen mikron, mutta ruokien lämmitys kahdessa normaalikokoisessa mikrossa vei aikaa. Kaikki kuitenkin tietääkseni saivat ruoan lämpimänä ja juhlavieraat olivat autuaan tietämättömiä kaikista ongelmista enkä edelleenkään aio paljastaa ihan kaikkia käpsäyksiä...

Juhlat aloitettiin Myrkynkeittäjän violetilla alkujuomalla (Pisang Ambon Guarana Lime + Sprite). Oli muuten tosi hyvää ja tuosta likööristä voisi tehdä jopa booliakin! Lasit koristeltiin tomusokeri-vesikuorrutuksella, joka oli värjätty punaisella pastavärillä. Omasta mielestäni seos näytti vereltä, mutta joku sanoi, että se näyttää steariinilta. Lainasin töistä pientä lihanuijaa/-kirvestä ja koristelin myös sen punaisella mössöllä. Siitä tulikin kiva koriste ruokapöytään paistin viereen. Taustalla peilissä on illan karmaiseva menu.

J

Juhlapaikkaa emme sen kummemmin koristelleet, sillä valkoiset liinat ja kynttilät tekivät juhlavan tunnelman. Tänään kun siivosimme juhlatilaa, löysimme kassillisen koristeita, jotka olisi pitänyt eilen laittaa... Onneksi sentään jotain rekvisiittaa meillä oli. Kovinkaan kummoisia koristeita minulla ei ollut aikaa tehdä, mutta jotain pientä oli väsättävä. Myrkkypullot vasemmassa reunassa ovat mehupulloja joihin on tulostettu kuva ja teksti ja liimattu kontaktimuovilla. Myrkky on elintarvikevärillä värjättyä vettä.

Ihmettelen suuresti niitä juhlienjärjestäjiä, jotka ehtivät huolella ottaa kuvia ruoka-/kahvipöydästä. Minun piti nopeasti räpsäistä kuvia, sillä porukka oli nälkäistä enkä halunnut viivästyttää aterioinnin alkua. Lähikuvat ruoista ovat ikävän epätarkkoja, joten tässä vain yksi kuva ruoista:

Punainen salaatti eli Alienin aivomössö sisälsi kiharapastaa, omenaa, purjoa, suikaloitua etikkapaprikaa, basilikaa ja mozzarellahelmiä sekä punaista pestokastiketta. Viime vuonna tein aivosalaatin, jonka värjäsin nestemäisellä elintarvikevärillä ja tuloksena oli aivojen värinen haaleanvaaleanpunainen salaatti. Tänä vuonna kokeilin pastaväriä, joka onkin aika riittoisaa ja siksi salaatista tuli tosi punainen. King Kongin vihersekoitus eli vihreä salaatti sisälsi salanova-salaattia, jonka tummanviolettiin taittuva väri sopi hyvin illan teemaan, mangoa, viinirypäleitä ja kurkkua sekä hedelmäistä salaatinkastiketta. Koristeena oli appelsiinista koverrettu halloween-naama, jonka sisään laitoimme tuikun palamaan. Appelsiinipää näkyy takimmaisessa salaattikulhossa. Kannattaa delegoida tuollaiset kaivertamiset kuvisopelle, jolla on kädentaidot hallussa! Olipa myös salaatintekotaitokin, kiitos vielä! Kolmas salaatti on Frankensteinin kaalisalaatti nro 2. Nro 2 siitä syystä, että nro:on 1 iski harakka kiinni. Hyvä ettei ollut illan menussa teurastettua harakkaa, sillä sen ryökäleen olisin nirhannut, mikäli olisin itse teosta yllättänyt. Kuten aiemmin kerroin, meillä ei juurikaan kylmäsäilytystiloja ole ja siksi vein ruokia parvekkeelle. Näin, että harakka käväisi parvekkeen kaiteella, mutta en älynnyt ajatella asiaa sen enempää. Sitten mieheni virkkoi: "Jokohan se harakka ehti käydä nokkimassa!". Menin katsomaan ja totesin kovaan ääneen:"VOI V**TU". Ja taas, juuri kun olin tuon sivistymättömän sanan suustani päästänyt, toivoin, ettei kukaan naapuri kuullut. Salaattikulhon päällä olevassa kelmussa oli kaksi pienempää reikää ja yksi isompi reikä. Ei muuta kuin salaatti roskiin ja apupoika Tukkuun ja uuden salaatin tekoon. Salaatissa oli siis kaalia, lehtiselleriä, ananasta ja saksanpähkinää sekä majoneesikastike.

Pääruokana oli Vampyyrin teurastamaa porsasta ja verenväristä kastiketta eli porsaanfileetä ja punaviinikastiketta. Vaikka olen perfektionisti, niin usein valmistan ruoat ns. vasemmalla kädellä. eli aika huithapelisti. Nyt ihan keskityin lihan valmistamiseen, sillä kyseessä on suhteellisen arvokas raaka-aine. Tukussa hinta oli 4,96 euroa kilo enkä tarkoita arvokkuudella kilohintaa vaan sitä, että joku eläin on elänyt elämänsä vain sen takia, että me sen syömme. Laitoin lihat marinoitumaan edellisenä iltana ja ennen paistamista sivelin pintaan sinappia. Olen hyvin nuuka käyttämään suolaa ja kun maistoin kypsää lihaa, niin huomasin, että se tarvitsee lisää suolaa. Rouhin merisuolaa fileiden päälle ja laitoin vetäytymään. Olin itsekin yllättynyt, kuinka mureaa ja mehevää lihasta tuli! Lisäkkeenä oli Zombien homeiset kermaperunat eli kermaperunoita aurajuustolla höystettynä. Juhlapaikalle mennessä perunat olivat sievinä viipaleina, mutta kun niitä mikrossa lämmitteli ja käänteli ja väänteli, niin ruokalaji muuttuikin muhennetuiksi perunoiksi. Kasvislisäkkeenä oli Quasimodon juuresterriiniä. Olen kyllästynyt mielikuvituksettomiin ja iänikuisiin uunijuureksiin, jotka olisivat tähän sesonkiin ja muihin ruokiin sopineet, mutta halusin tehdä jotain vähän hankalampaa eli lanttu-porkkanaterriiniä, jossa mausteena oli vain suola eikä se muuta kaivannutkaan. Terriini olisi saanut olla vähän napakampaa ja sileämpää eikä rakeista, mutta pääasia, että se pysyi kasassa.

Leipänä oli Jättiläisen hikivarpaat eli sämpylät, joihin oli painettu  paprikan pala kynneksi  ja Örkkien pilaantuneet patongit eli vihreällä, mustalla ja sinisellä elintarikevärillä värjätyt patongit. Levitteenä oli Noita-akan yrttilevitettä eli persiljalla ja aromisuolalla maustettu voi-rahkalevite.

Jälkiruokana Velhon kuumien litkujen eli kahvin ja teen kera tarjoiltiin Myrkkytarantellan sitruuna-lakritsikakkua ja Valkosuklaakummituksen keksejä. Kakkua kehuttiin kovasti, mutta itse en taaskaan ollut tyytyväinen sen ulkonäköön. Minulla piti olla aikaa kuorruttaa ja koristella kakku huolella kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, ja perjantai-iltana tekemäni   täytteet onnistuivat hyvin ja marsipaanin kauliminenkin sujui kätevästi. Sokerimassahämähäkit olin myös tehnyt edellisenä iltana.

Olin juuri aloittamassa verkon pursottamista pikeerillä, kun sattui se harakkaepisodi. Se siitä stressittömyydestä ja rauhallisuudesta! Perfektionistina en ole tyytyväinen epäsymmetriseen verkkoon ja etenkin verkon keskiosa on kamala, mutta hermostuneena ja tärisevin käsin pursottaminen ei ole järin helppoa! Reunan pursotukset olisivat voineet olla paremmat, mutta jouduin vastailemaan puhelimeen noin viiden sekunnin välein ja keskittymiseni herpaantui. En kertakaikkiaan ymmärrä niitä kakkubloggaajia, jotka saavat aina kakuista upeita ja pursotuksista täydellisiä. Ehkä minun pitää vain hyväksyä, että joka asiassa ei voi olla hyvä! Mutta kakku oli hyvänmakuinen, sopivasti sitruunaa ja kunnon lakritsin maku. Pohjana oli kolme kääretorttupohjaa, kostutuksena Spriteä, hillona lemon curdia ja lakritsitäytteessä vispikermaa, Pirkan lakritsikastiketta ja tuorejuustoa ja lakunmakua antamassa lakritsihippuja (jotka ovat mielestäni pikemminkin salmiakkihippuja). Ajatuksena oli, että nut hiput olisivat rouskuneet kakussa, mutta ne olivatkin sulaneet täytteen joukkoon. Marsipaanin alle sivelin kerma-sitruunatuorejuustoseosta, jonka olin maustanut sokerilla ja vaniljasokerilla. Seosta jäi vähän yli, joten levitin sitä myös kakun reunoille ennen pursottamista. Pursotus on mustalla karmaellivärillä harmaaksi värjättyä vispikermaa. Olisin halunnut mustaa kermaa, mutta en uskaltanut laittaa nestemäistä elintarvikeväriä paljon, sillä se olisis saattanut juoksettaa kerman. Pastavärillä musta kerma ehkä onnistuisi.

Valkosuklaakummituksen keksit ovat haamumuotilla leikattua perusmurotaikinaa, joka on kuorrutettu sulatetulla valkosuklaalla. Silmät eivät ole pippureita vaan suklaarakeita. Taustalla oleva haamujengi on tehyt sokerimassasta, takimmaiset valkoisesta ja etummaiset värjätty vihreällä pastavärillä.

Juhlat olivat mielestäni erittäin onnistuneet ja tunnelma mahtava ja riemukas. On mukavaa nähdä työtovereita rentoutuneina ja jutella muustakin kuin työasioista ja on myös kivaa huomata, kuinka avuliaita ihmisä työpaikallamme on. Minun ei tarvinnut yksin touhuta kyökin puolella, vaan sain apua aina kun tarvitsin - kiitos kaikille avuliaille! Löysin taas eilen yhden hyvä syyn olla opettaja: opettajilla on tosi kivoja bileitä! Suurin osa opettajista ei pelkää esiintymistä ja siksi karaoke onkin hyvin suosittua. Monella on myös ihan siedettävä äänikin tai ainakin omaperäinen tulkinta. Taidan kuulua viimeiseksi mainittuihin. Kävinkin laulamassa työparini kanssa lempikappaleeni "Nainen tummissa". Minua jänskätti vähän, koska yleisöä oli niin runsaslukuisesti, mutta jännitys hävisi, kun työtoverini sanoi, että "Elä jännitä, en minäkään jännitä, vaikka en tiijä edes koko kappaletta".

Halloween-juhlamme olivat pukujuhlat ja paikalla olikin kammottavan ilahduttavan kirjava joukko erilaisia kauhuotuksia: Dracula, Kuolema, pirunsarvisia otuksia, Vampyyri, Pumpkin Lady, Lepakkonainen  lemmikeineen ja loitsuineen ja useampi noita-akka (no niitä nyt näkee töissä muutenkin, ei tarvitse kuin peiliin katsoa) ja velhoja, mutta myös hyviksiä eli pappi ja nunnakin kunnioittivat läsnäolollaan karmeita juhliamme.

Juhlat olivat hirvittävän mukavat ja iloiset ja tänään vasta minulle valkeni se kaamea totuus, että vietimme todellakin työkaverini läksiäisiä. Tuo työpaikkamme jokapaikan höylä, monitaituri ja myös ilopilleri ei tule enää minua käytävällä vastaan ja sano tapansa mukaan "Helöy" emmekä myöskään kuule hänen teräviä ja tarpeellisia kommentteja opekokouksissa. Nyt tuli jo ikävä, mutta toivottavasti tapaamme muissa merkeissä!

P.S. En voi ottaa kunniaa itselleni otsikon sanonnasta "kuoleman hauska" vaan kunnia kuuluu läksiäisiä viettäneen työkaverini pienelle tyttärelle, joka oli sanonut jostain asiasta, että se on kuoleman hieno.