Jyväskyläläisen death metalia soittavan Sotajumala-bändin solisti Mynni Luukkaiselta kysyttiin, mistä hän saa aiheita biiseihin. Hän vastasi jotenkin tähän tyyliin:"Ei tarvitse kovin kauaa kotoa lähdön jälkeen kävellä kun alkaa jo vituttaa." Allekirjoitan täysin tuon kommentin. Aamulla lähden beaglen kanssa ulos ja olen aika usein onnellinen. Beagle nuuskuttelee toisten korien jättämät aamuviestit ja kulkee häntä sojossa. Minä kuuntelen lintujen laulua, nuuskuttelen ilmaa ja hengitän syvään energiaa, jota luonto minulle antaa. Sitten näen ojanpientareelle heitetyt roskat, nykäisen beaglen äkkiä sivuun, ettei se astu rikottuun kaljapulloon ja samassa astun itse jonkun toisen koiran jätökseen. En ole ehtinyt kovinkaan pitkää lenkkiä tehdä, kun minua jo vituttaa ja ymmärränkin Mynni Luukkaista oikein hyvin.

Monesti ei tarvitse edes poistua kotoa, kun jokin alkaa vituttaa. Minulle on ihan sama, missä asennossa vessanpöntön kansi on, sillä en ärsyynny niin turhista asioista, mutta verenpaineeni nousee aina päivän lehteä lukiessa. Tekstiviestipalsta voimistaa käsitystäni siitä, että joillakin ihmisillä on erittäin suppea maailmankatsomus ja jotkut ihmiset ovat vain auttamattoman tyhmiä. Lehden uutisistakaan ei ilonaiheita löydy. Öljykatastrofi, huumesota, eläinten kuolemat tieliikenteessä, sota, sota, sota, kriisi, onnettomuus, pahoinpitely, rattijuoppo, raiskaus jne. jne. Ahistus iskee jo aamupalalla lehteä lukiessa. Viime viikolla tuli sanomalehden lasku, enkä tiedä, jatkanko tilaustani. En halua pilata jokaista alkavaa päivääni ikävillä uutisilla ja negatiivisilla asioilla. Tahtoisin sanomalehden, jossa on vain hyviä uutisia!

Yritän olla positiivinen ja vaikka mikä olisi, niin etsin aina asioista hyvät puolet. Olen yrittänyt karsia elämästäni negatiivisia asioita pois, muuttaa omaa suhtautumistani ja hymyillä aina, kun siihen on aihetta tai vaikka ei olisikaan. Mutta helppoa tämä ei ole, sillä aina jostain ilmaantuu jotain negatiivista. En tarkoita, että haluaisin elää pumpulissa, mutta haluan karsia turhat, ikävät asiat pois. Kaikki negatiivinen kuluttaa meitä eikä negatiivinen ajattelu ja negatiivisesti asioihin suhtautuminen johda mihinkään muuhun kuin katkeruuteen. Mutta minkäs teet, kun ulkopuolelta tulee jatkuvasti asioita, joihin on vaikea suhtautua positiivisesti. Yliempaattisen ihmisen on vaikea olla välinpitämätön ja voimakkaasti tuntevan ihmisen on vaikeaa olla reagoimatta asioihin drama queenina. 

Uskon teoriaan, jonka mukaan positiivinen vetää puoleensa positiivista (ja negatiivinen vetää puoleensa negatiivista). Juuri siksi yritän välttää negatiivisia asioita, koska ne vetävät puoleensa lisää negatiivisuutta. Pelkällä ajattelutavalla on merkitystä ja siksi tavoitteeni on saada mieleeni positiivinen vire. Haluaisin jakaa positiivista virettä ympärilleni ja olenkin tolkuttanut universaalin rakkauden sanomaa, mutta ihmisten on kovin vaikeaa ottaa sitä vastaan. En toki itsekään ole aina päivänsäde eikä minullakaan aina mene hyvin. Voi, kunpa tietäisittekin... Mutta voin ihan itse valita, kerronko kaverilleni, että olen leiponut aivan ihanaa raparperipiirakkaa vai kerronko, että olen nukkunut tosi huonosti. Voin valita itseni rakastamisen tai itsesäälissä rypemisen. Voin valita, valitanko siitä, että minulla ei ole mieleistäni kotia vai olenko onnellinen siitä, että minulla on koti. Yritän pyrkiä valitsemaan positiivisemman vaihtoehdon, vaikka ihan aina en siihen pystykään. Usein, kun olen saanut aivoni viritettyä positiiviselle taajuudelle, niin tulee joku muu ja alkaa valittaa jostakin. Silloin minun tekee mieli kääntyä pois ja sanoa: "Anteeksi, mutta en tarvitse elämääni minkäänlaista negatiivisuutta, joten jos sinulla ei ole mitään hyvää sanottavaa, niin ole hiljaa". Aika monet keskustelut varmaankin tyrehtyisivät heti alkuunsa tuohon lauseeseeni. Taidanpa ruveta käyttämään sitä!