Jos et ymmärrä, mikä otsikossa on kieliopillisesti väärin, niin älä jatka tämän kirjoituksen lukemista!

Ilmoittauduin jatkavaksi opiskelijaksi äidinkielen perusopintoihin ja toivon todella, että tänä lukuvuonna saisin opintoja tehtyä. Viime vuonna kun työkiireet mukamas estivät opiskelun...

Kuulun niihin ärsyttäviin ihmisiin, joita pilkunviilaajiksi kutsutaan. Kielikorvani ei ole täysin absoluuttinen eikä äidinkielen osaamisen tasoni ole ihan täydellinen kymppi. Riemastun/ärsyynnyn, kun löydän lehdestä kirjoitusvirheen tai muun kielellisen vian. Netti on tosi raivostuttava paikka, koska aika iso osa ihmisistä ei osaa kirjoittaa kunnolla. Varsinkin keskustelufoorumit ja monet  blogit vilisevät tökeröä ja huolimatonta kieltä. Facebookissa käydessä saan harmaita hiuksia siitä, että siellä vilisee järkyttävä määrä yhdyssanavirheitä. Toisten mielestä asian ilmaisu on tärkeämpää kuin täsmällinen kieliasu. Voihan se olla niinkin, mutta monesti kielioppivirheet vaikeuttavat asian ymmärtämistä. Ei ole ihan sama, lukeeko mainoksessa hai-malliset kumisaappaat vai haimalliset kumisaappaat. Enkä minä ainakaan söisi mummonlihapullia vaan mummon lihapullia! En osta ulkolaisia kurkkuja, koska en osta kotilaisiakaan, enkä mene jonnekkin tai minnekkään vaan jonnekin. Minua ärsyttää, kun joku sanoo "Thaimaaseen", vaikka se on "Thaimaahan". Miksi sitten kalaverkot heitetään Saimaaseen, eikä Saimaahan? Ei siis mitään logiikkaa :) Ymmärrän joten kuten, että näiden epäloogisuuksien takia kielemme on vaikeaa. Yhdyssanojen luulisi olevan helppoja, mutta ne ne vasta vaikeita ovatkin. Nykyisin tuntuu vallitsevan tapa, että kirjoitetaan varmuuden vuoksi erikseen, jos ei tiedetä oikeaa kirjoitustapaa. Ammattikorkeakoulujen yhteishaku tuottaa vaikeuksia jopa ilmoitusten laatijoille. Minusta on ihan selvää, miten tuo kirjoitetaan, mutta olenpa nähnyt ihan sanomalehdessä kirjoitetun näinkin: ammatti korkea koulujen yhteis haku. Pilkunviilaajan taipumukseni on ärsyttävä, mutta on siitä on joskus ollut hyötyäkin, Olen oikolukenut erinäisiä tärkeitä tekstejä ja vastannut hätäisiin puheluihin, kun joku ystäväni kyselee sanojen oikeaa kieliasua.

Kieli on osa identiteettiä ja se, miten ja millaista kieltä käytämme ja kirjoitamme, kertoo meistä aika paljon.  Englannin kieli tuntuu syrjäyttävän omaa kieltämme ja globalisoituvassa maailmassa  oman, ihanan suomen kielen hallitseminen ja arvostaminen on tärkeää. Tietenkin kieli muuttuu, syntyy uusia sanoja ja vanhoja katoaa, mutta on sääli, että monipuolinen ja jopa eksoottinen kielemme kärsii inflaatiota. Amsterdamissa käydessäni erään pikkuputiikin myyjätär halusi meidän puhuvan suomea, koska hän ei ollut ikinä kuullut  puhumaamme erikoista kieltä. Kun kysyin häneltä, miltä se kuulostaa, hän vastasi: "It sounds like abrakadbra". Itse on vaikea käsittää, miltä kielemme kuulostaa ulkomaalaisen korvissa. Kaikki pehmeät äänteet puuttuvat, joten mahtaa kuulostaa aika kolkolta. Kielemme kaikkine murteineen on erittäin rikas ja ihanasti käännettävissä ja väännettävissä. Kuuntelepa vaikkapa Jouni Hynysen sointuvaa nuottia tai Johanna Pakosen kaksoiskonsonantteja. Siinä on musiikkia korville!