Helsingin sanomien sunnuntai-sivuilla (29.6.) oli hätkähdyttävä juttu, joka sai minut taas vakuuttumaan siitä, että ekologisuuteen pyrkivä elämäntyylini on oikea ja kannattava. Jutussa kerrottin merentutkija Marcus Eriksenistä ja hänen kollegastaan Joel Paschalista, jotka purjehtivat Tyynenmeren halki romusta kyhätyllä Junk-aluksellaan ja tutkivat samalla meressä killuvaa muovijätettä. Siinä riittääkin tutkimista, koska pelkästään Tyynessä meressä lilluu yli sata miljoonaa tonnia muoviroskaa. Jätteet ovat kertyneet vuosikymmenien aikana Pohjoisen Tyynenmeren pyörteeseen. Alue on arvioiden mukaan laajuudeltaan jopa kaksi kertaa Yhdysvaltain kokoinen. Muovi saastuttaa meren ja rannat, mutta se myös suoranaisesti tappaa alueella elävät vesilinnut ja merinisäkkäät. Pyörteessä muovi jauhautuu pieniksi partikkeleiksi, joita linnut ja eläimet luulevat planktoniksi ja siksi käyttävät muovimoskaa ravintonaan ja syöttävät sitä poikasilleen.
Merien roskakuormasta osa tulee laivoista, mutta suurin osa rannoilta ja niillä sijaitsevilta kaatopaikoilta. Itämeressä muoviriuttoja ei ole, mutta muita sairauksia lähimerellämme onkin ihan riittävästi. Tyynenmeren jäteriutalle emme voi enää tehdä mitään, mutta voimme harkita muovitavaroiden hankkimista. Onko kaikki muovi, mitä kotiin hankimme, kovinkaan tarpeellista? Voimmeko millään korvata muovitavaroita? Muovia kun on joka paikassa ja sen korvaaminen on kieltämättä vaikeaa. Kaikkea muovia ei voi korvatakaan, mutta esim. muovipussien käyttöä voi vähentää. Kiina on kieltänyt ohuet muovipussit ja Australiassa harkitaan täyskieltoa. Myös muovin kierrätykseen tulisi panostaa enemmän ja hyviä vaihtoehtoja muoville olisi keksittävä. Nyt onneksi elintarvikkeitakin alkaa saada biohajoavissa pakkauksissa.
Muovin voittokulkua on vaikea pysäyttää, koska markkinoille tupataan koko ajan muovitavaraa, muoviin käärittynä ja pakattuna. Viime kesältä jatkuva villitys näyttää olevan muoveista muovisin tuote: Crocsit ja etenkin niiden feikkiversiot. Eilen juuri kuulin, kuinka taas oli tullut kuorma-autokontillinen läpsykkäisiä rapisevissa pusseissaan. Joka ikisessä halpahallissa on näitä kengäntapaisia koritolkulla ja siellä koitetaan päättää, olisiko kirkkaankeltainen, lime vai pinkki paras väri ja löytyisikö oikea koko itselle, miehelle, anopille, mummulle ja lapsille.
Aika-lehdessä (3/2008) Virve Nyyssönen kirjoitti osuvasti: "Korkokengät pidentävät säärtä ja saavat suomalaisenkin jalat näyttämään nuoren tammavarsan kintuilta. Vastaavasti kaksi maailman sievintäkin jalkaa crocseissa, 2000-luvun mauttomuuden pateettisimman olemuksen ilmentymissä, on vähän sama kuin pariskunta samanlaisissa tuulipuvuissa. Toiselta puuttuu tyyli ja toiselta omanarvontunto." En osaa tätä asiaa paremmin sanoa!
Eivät ne minun Manolonikaan kovin ekologiset ole. Ne ovat aitoa nahkaa, mikä tarkoittaa sitä, että kenkiäni varten on kasvatettu joku eläinparka, jonka ruokkiminen ja ylläpito on kuluttanut luonnovaroja. Mutta Manolot eivät olekaan yhden kesän jälkeen poisheitettävää kertakäyttötavaraa, mikä pienentää niiden käsintehdyillä nahkapohjilla tallattua ekologista jalanjälkeä.
Jos kiinnostaa tuo Tyynenmeren jätepyörre, niin tietoahan siitä löytyy.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tyynenmeren_j%C3%A4tepy%C3%B6rre (wikipediasta löytyy myös lisää linkkejä aiheesta)
Kommentit