Hyvää huomenta 92 vuotta täyttävä Suomenmaa!

Männä viikolla kotitalouden valinnaiskurssilla juhlimme itsenäistä kotimaatamme valmistamalla juhlavan kahvipöydän. Sammutimme valot, sytytimme kynttilät ja nautimme (tai siis oppilaat nauttivat) mustikka-valkosuklaakakkua, suklaakakkua, ruisnappeja ja suomenpoikia (pikkuleipien tapaisia perinneleivonnaisia). Ehdotin, että voisimme laittaa jotain aiheeseen sopivaa musiikkia. Odotin rappia tai heviä tai muuta nuorison suosimaa musiikkityyliä, mutta eräs oppilas valitsikin Veteraanin iltahuudon. Hieman ihmettelin, että kuinka hän osasi tällaisen kappaleen valita. Seuraava kappale oli Äänisen aallot, jota tämä ysiluokan pojankossi kommentoi sanomalla: "Tää on kaunis". Olin todella yllättynyt siitä, että kasvavassa sukupolvessa on niitä, jotka kunnioittavat sotiemme veteraaneja, itsenäistä isänmaatamme ja joiden suonissa virtaa sitä samaa sisua, joita heidän isoisoisillään oli.

Nuorille sota on kaukainen asia, koska heille ei juuri kukaan ole enää kertomassa omia sotajuttuja. Veisivätköhän vanhan, värisevällä äänellä puhuvan miehen kertomukset voiton tietsikkapelien räiskimiseltä? Itse kuulun siihen ikäpolveen, jolle kenraali Adolf Ehrnrooth on ollut veteraanien ääni ja  jonka pontevia sanoja olen kuunnellut pala kurkussa syvä kunnioitus sydämessä. On mahtavaa huomata, että nuori polvi edelleen kunnioittaa niitä, jotka tämän maan puolesta taistelivat. En tiedä, kulkeeko sisu ja ikävä kyllä myös ryssäviha verenperintönä vai imevätkö lapset kasvaessaan asenteet vanhemmistaan? Nimittäin koti, uskonto ja isänmaa on se kolmiyhteys, jossa olen kasvanut. Olen imenyt itseeni voimakkaat asenteet siitä, että kunnon mies käy armeijan ja maitojunalla takaisin tulevat ovat häpeäksi Suomen kansalle. Sivareista ei sitten puhettakaan... Tunnustaudun erityisen isänmaalliseksi ihmiseksi, vaikka suonissani polttaakin koko ajan kaukokaipuu ja vaikka minua ahistaa usein suomalaisten jurous ja valjuus ja se, että räiskyviä tunteita näyttävää ihmistä pidetään yli-impulsiivisena. Kotimaani on minulle rakas ja arvokas, mutta on kurjaa omin silmin jatkuvasti todistaa yhteiskunnan epäkohtia. Mutta ei niistä sen enempää tänään!

Nyt kasvavassa polvessa on niitäkin, jotka eivät ymmärrä faktoja historiastamme ja jotka pitävät kaikenlaista itsenäinen Suomi -kommentointia skinien  hössötyksenä ja fasistien kiihkoiluna. En ole fasisti, en rasisti, enkä mikään muukaan   -isti tai nisti, mutta perkele, olen ylpeä  siitä, että urhoolliset miehet taistelivat tämän maan puolesta ja olen sanoinkuvaamattoman kiitollinen siitä, että saan elää itsenäisessä Suomessa!

"Hoivatkaa, kohta poissa on veljet. Muistakaa, heille kallis ol' maa. Kertokaa, lastenlapsille lauluin, himmetä ei muistot koskaan saa! 

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ KAIKILLE MAAMME KANSALAISILLE JA KAIKILLE MUILLEKIN ITSENÄISYTTÄMME JUHLIVILLE!