Juuri eilen juttelimme tyttöjen kesken mistäs muustakaan kuin miehistä. Puhuimme siitä, että olisi aika karmivaa lähteä metsästämään miestä baareista. Polttariyönä olimme tavanneet jos jonkinlaisia miehiä, koska morsiamen tehtävä oli myydä heille teemaan sopivia tuotteita. Ja meidänhän piti ottaa kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen, jotta saimme heille myyntipuheet pidettyä. Tapasimme jos jonkinlaisia miehiä, joista suurin osa ihan mukavia ja he jopa onnittelivat morsianta tulevan avioliiton johdosta.

Eilen sitten mietimme ajatusleikkinä, että olisiko yksikään miehistä ollut sellainen, jonka matkaan olisi voinut lähteä. Siis jos ei ollut varattu tai menossa naimisiin. Erääseen todella miellyttävään ja mukavaan mieheen törmäsimme kahteen otteeseen ja minun mielestäni hän oli sellaisen, ketä olisin voinut käyttää...  no... sängynlämmittimenä (siis jos olisin sinkku!). Morsiamen mielestä tyyppi oli taas sellainen, joka voisi olla vaan  kiva kaveri. Aloin tapani mukaan analysoida tuota nuorta miestä ja sanoin että tietenkin sillä on tyttöystävä, jolla on sileä poninhäntä ja joka harrastaa spinningiä. Muut nauroivat, koska eivät ymmärtäneet, mitä sileä poninhäntä -juttu tarkoittaa. Selitin, että olen aina kadehtinut niitä tyttöjä, jotka jaksavat harrastaa kaikkea tyylikästä ja joilla on siloiset hiukset, jotka saa yhdellä vetäisyllä kiinni. Tiedättehän sellaisen sporttisen ponnarin, josta ei suortuvat karkaile ja joka ei räjähdä kahden minuutin päästä sen sitomisesta. Ja sen, miten päätä kallistetaan taaksepäin ja käsillä vedetään hiukset pään molemmin puolin ja ponnari sitaistaan kiinni.

Kerroin, että tunsin hyvin syvää samastumista Sinkkuelämän Carrieta kohtaan, kun hän vertasi itseään Mr. Bigin kihlattuun Natashaan. Natashallahan oli juuri sellainen sileä ponnari ja hän vaikutti muutenkin täydelliseltä. En ole varma, muistivatko muut tuota Sinkkuelämää -jaksoa, mutta tänään se sitten tuli telkkarista. Satuin juuri katsomaan ohjelman lopun, missä Carrie sanoi: "Minusta ei saa naista, jolla on täydellinen poninhäntä, joka voi pukeutua valkoiseen ja joka osaa kirjoittaa kiitoskortteja." Miten oikeaan hän osuikaan! Eilen juuri ihastelin erään polttareihin osallistuneen valkoista ja tyylikästä asua ja sanoin, että en ikinä voisi pitää tuon värisiä vaatteita, ainakaan automatkalla. Pelkäisin koko ajan, että jossain on tahra tai tumppu tai musta koirankarva ja todennäköisesti olisikin.

Minun on vain täytynyt hyväksyä se, että luonnontaipuisia hiuksiani ei saa sileälle ponnarille eikä sileä ponnari edes sovi kasvonpiirteisiini, en voi pukeutua kokovalkoiseen enkä osaa aina käyttäytyä korrektisti. Ja että en voi vain huolettomasti sipaista puuteria ja ripsiväriä vaan minun täytyy kosteuttaa iho kunnolla ja laittaa peiteainetta ja rajata silmät, jota ne näyttävät kivoilta. Joskus toivoin, että olisin itsekin ollut sileäponnarinen tyttö, mutta nyt aikuisena olen huomannut, että hekään eivät ole täydellisiä. Carriekin sai huomata, että Natasha ei osannut kirjoittaa kiitoskorttia!