"Kulttuurihistoriaa mansikanmakuisena" lukee jogurttimansikkakuulapussin kyljessä. Tuotteesta kerrotaan, että mansikkakuulat ovat syntyneet mansikkajauheesta ja riisistä ja aidosta *****-jogurttikuorrutuksesta. "Mansikat sellaisinaan ovat yksi rakastetuimmista marjoista, täynnä C-vitamiinia ja terveellisiä antioksidantteja". Siis todellakin mansikat sellaisinaan, mutta kun ne käsitellään jauheeksi, kuorrutetaan jogurtilla ja ravintoarvo on 520 kcal/100 g, niin terveellisyys on kaukana. Rasvaa tässä herkussa on 30 g/100 g eli lähes saman verran kuin sipseissä. "Jogurttikuorrutteen perustana on elävää maitohappobakteeria sisältävä *****jogurttikulttuuri". Siis kulttuuri sisältää maitohappobakteeria, ou yeah! "Tuloksena hieman terveellisempi snacks-nautinto - kulttuurihistoriallisessa harmoniassa". Sitähän tuntee itsensä oikein yleväksi ja tärkeäksi, kun syö näin kyldyrellejä snäksejä! Minä ainakin syön jogurtin jogurttina ja mansikat mansikoina! Tai sekoitan ne ihanaksi smoothieksi, johon lisään kauraleseitä tai pellavansiemeniä kuitulisäksi.
(Tässä vaiheessa selvennettäköön, että en halua boikotoida tuotemerkkiä tai joutua valmistajan teräviin hampaisiin, joten jätin tuotenimen ja valmistajan mainitsematta ja korvasin sen merkinnällä *****).
Kyllä kuluttajaa sumutetaan oikein urakalla. Pahinta on, että monet menevät lankaan. Elintarviketeollisuus on raakaa bisnestä, jossa kuluttajat äänestävät valinnoillaan. Kuluttajien tietämättömyys yhdistettynä uusavuttomuuteen on kannattava yhdistelmä teollisuudelle. En edes väitä, vaan totean faktana, että uusavuttomuus on vallitseva tila valitettavan monessa suomalaisessa kodissa. Huomaan joka elokuussa seitsemännelle luokalle tulevista, kotitalouden opiskelun aloittavista oppilaistani, että kotona eletään uusavuttomuudessa. "Wau, voiko munkkeja/lihapullia/pinaattilettuja tehdä itse?", "Mikä on kattila?" tai "Miten porkkana/appelsiini/peruna kuoritaan" ovat tuttuja kysymyksiä seitsemäsluokkalaisten suusta.
Elintarviketeollisuudessa on huomattu, että valmistuotteet tekevät kauppansa ja kuluttajat haluavat nopeasti valmistuvaa ruokaa ja helppoja välipaloja välittämättä ruoan alkuperästä, eettisyydestä ja omasta terveydestään. Markkinoille pukkaa toinen toistaan omituisempia tuotteita, jotka on suunnattu uusavuttomille. Ei kun anteeksi, nehän on suunnattu kiireisille ja itsestään huolehtiville ihmisille, jotka haluavat selviytyä ruoanvalmistuksesta nopeasti ja käyttää aikansa muuhun kuin keittiössä häärimiseen. Uusavuttomia kuluttajia hemmotellaan helpoilla ja kätevillä tuotteilla. Vai mitä sanotte pussissa keitettävästä riisistä? Wow, riisiä, joka ei pala pohjaan! No hyvänen aika, eihän se muutenkaan pala pohjaan, jos sen oikein keittää. Valmiiksi pilkotut omenapalat! Valmiiksi pilkottu salaatti, joka on muka käyttövalmis, mutta joka täytyy silti pestä, koska muovipussi tarjoaa erinomaiset kasvuolosuhteet mikrobeille. On hirmuisen kätevää, että kaikkea saa valmiina, eikös vaan?! Jotkut valmistuotteet ovat tulleet itsestäänselväksi osaksi arkea, että niitä ei edes kyseenalaisteta. Nyt en tarkoita pitsanlätryskää vaan vauvojen purkkiruokia. Suomi on maailman kärkimaita teollisten lastenruokien kulutuksessa. Ei ihmekään, että makuaisti tottuu keinotekoisiin ruokiin!
Onneksi ainakin osa kuluttajista on havahtunut siihen, että sillä, mitä suuhunsa pistää, on merkitystä niin omalle hyvinvoinnille kuin ympäristöllekin. Teollisuudessa buumi näyttää olevan se, että valmistajat ovat alkaneet tehdä lisäaineettomampia tuotteita. Mutta hyvät kuluttajat, olkaapa tarkkoina. Esimerkiksi erästä pinaattikeittoa mainostetaan lisäaineettomana. Eipä vaan tule mieleen, että eipä niissä muissakaan pinaattikeitoissa ole lisäaineita. Jokunen vuosi sitten eräs suklaavalmistaja markkinoi terveysvaikutteisia suklaapatukoita. Hyvä idea sinänsä, että kauran hyväätekevää beetaglukaania lisättiin suklaaseen! Tuotteiden mainoksia tuli joka tuutista ja samassa syssyssä mainostettiin vähälaktoosista suklaapatukkaa. Ei siis ihmekään, että kuluttajat mielsivät vähälaktoosisen patukan terveysvaikutteiseksi. Sitkeässä elääkin se kummallinen käsitys, että "Hyla" on terveellistä kaikille, vaikka monet eivät edes tiedä, mitä Hyla on.
Joudun valitettavan usein huomaamaan, että ihmiset tietävät hyvin vähän ruoasta. Jokaisessa kodissa kuitenkin syödään joka päivä jotain ja on kansanterveyden kannalta huolestuttavaa, että ihmisten ruokatietämys on vähäistä ja alkeellisella tasolla. Tieto perustuu monesti pelkkiin luuloihin tai johonkin yksittäiseen faktaan eikä tietoon osata suhtautua kriittisesti. Kuluttajilta vaaditaan tietämystä ja perusasioiden tulisi olla hallussa. On hyvä tietää esimerkiksi, mitä E-koodit oikein ovat. Tutkija Marianne Prasadin mukaan E-koodihysteria on lähtenyt käsistä (ks. linkki 1). Olen samaa mieltä.
Ruokaostosten tekeminen menisi ihan mahdottomaksi, jos tutkisi joka ikisen pakkausmerkinnän. Suomalaiset kokevat muutenkin kaupassakäynnin vaivalloiseksi (ks. linkki 2). Arjessa ruoanvalmistuksellekaan ei ole aikaa, ja siksi käytetään paljon valmisruokia. Mutta olisiko niin, että aikaa ehkä olisi, mutta taitoja ei ole?
Linkki 1:
http://www.iltalehti.fi/ruoka/2011040313482656_ru.shtml
Linkki 2:
Kommentit