Te naiset, te naiset, te näyttelijät,

te petätte peitätte yhä,

te lainaatte lapselta katsehen

ja ilmehen tekopyhän.

Te petätte itsenne, petätte muut

kun sidotte silmät, tukitte suut

ja käytte kuin nunnien kuvat,

kuin enkelit tusinataiturin

palapiirtehin säveän säädyllisin,

näin täyttäen luulot ja luvat.

 

Mietin runoa naisista ja suosikkirunoilijani L. Onervan ylläoleva runo oli ainoa, joka tuli mieleeni. Runon kaksi ensimmäistä säkeistöä voin valitettavan usein allekirjoittaa... Kuka onkaan parempi näyttelijä kuin nainen, joka voi kätkeä kauniin hymyn taakse kateuden, surun, nöyryytyksen ja jopa murhanhimon. Kuinka naiset osaavatkaan kääntää yksinkertaiset asiat monimutkaisiksi ja tallettaa jokaisen loukkauksen ohimolohkoon käyttövalmiiksi. Kuinka naiset voivatkaan sanoa yhtä ja tarkoittaa toista ja kuinka vain naiset voivat olettaa, että miehet osaavat lukea heidän ajatuksiaan. Minun on vaikeaa ymmärtää monia asioita naisissa ja varsin usein olenkin ns. miesten puolella. Minulle on ihan sama, onko vessanpöntön kansi ylhäällä vai alhaalla enkä edes ymmärrä koko asian ympärillä vellovaa keskustelua. Miksi kansi pitäisi laskea alas meitä naisia varten? Onko kannen oikea paikka alhaalla vai ylhäällä? Aivan sama minulle, meidän perheessämme on muitakin tappelun aiheita kuin WC-pytyn kannen asento.

Maitä naisia on monenlaisia ja valitettavasti joukkoon mahtuu myös sellaisia edustajia, joiden olemassaolo ahistaa minua:  keski-ikäiset katkerat akat. Nämä naiset ovat niitä, joille ei kunnioitusta minulta heru. He ovat jo parhaat päivänsä ohittaneita, pulskistuneita naisia, jotka tuntevat kateutta nähdessään jonkun hoikemman, kauniimman ja tyylikkäämmän. Nämä naiset voivat olla myös omanikäisiäni, mutta ne eivät ole huolehtineet itsestään  yhtä hyvin ja ovat rupsahtaneet ja kurtistuneet, plösähtäneet ja kadottaneet siinä samassa tyylitajunsa. Nämä naiset on helppo tunnistaa siitä, että he katselevat  minua nenänvarttaan pitkin  ja nälvivät jotain ulkoisesta olemuksestani tai nälvivät muuten vaan. Nuoremmat edustajat tunnistaa myös siitä, että heidän seksikkäänä bileasunaan on farkut ja paitapusero ja he puhuvat korkkareista tarkoittaessaan kävelykenkiä. Luoja suokoon kaikessa armossaan, että minusta ei koskaan tule tuohon ryhmään kuuluvaa naista. Ja sinä, joka luet tätä ja jonka tekisi mieli sanoa minulle, että odotapas vaan, kun ikä, lapset, kilot ja elämä tekee tehtävänsä, niin sinä olet juuri tuollainen katkera akka!

Olen viime viikkojen aikana miettinyt sitä, miksi naisten pitää olla toisilleen ilkeitä. Miksi pitää nälväistä jotain ikävää, miksi pitää satuttaa pelkällä ylimielisellä katseella tai sillä, että ei olla huomaavinaan? Miksi pitää jauhaa takanapäin, miksei voi sanoa suoraan? Miksi? Miesten toiminta on paljon suorempaa ja joskus mielestäni jopa  terveempää. En nimittäin jaksaisi naisten kieroilua ja kähmyilyä. Minulle on onneksi suotu suorasukaisia ystäviä, jotka pamauttavat asiat kuin kaulimella päähän!

Olen kaikesta huolimatta ylpeä siitä, että olen nainen ja Martti Servon biisin mukaan "on kivaa olla tyttö". On kivaa, kun saa nätisti hymyilemällä hölmöilyt, törttöilyt ja sakotkin anteeksi miehiltä. Ripsiä räpsyttämällä saa miehet kantamaan tavaransa ja poimimaan lattialta pudonneet esineet sekä avaamaan ovet. Kyllä, myönnän törkeästi käyttäväni naiseuttani hyväksi. Ja miksi en käyttäisi, kun miehethän ne ovat hölmöjä mennessään naiselliseen ansaani. On kivaa olla nainen, sillä naisena minulla on monia etuoikeuksia, kuten kiukuttelu kerran kuukaudessa, vaikka ei kiukuttaisikaan.

Naistenpäivänä kehotan jokaista naista (myös katkeria akkoja) hymyilemään rakastavasti omalle peilikuvalleen. Niinhän pitäisi tehdä joka päivä! Kehotan jokaista naista katsomaan itseään ja sanomaan: olet maailman paras nainen! Sanon näin itselleni ja sanon niin myös kaikille ihanille naisille, jotka tunnen. He ovat tosielämän täydellisiä naisia, mutta koska juuri nyt en voi olla heidän seurassaan, avaan television ja katselen Täydellisiä naisia.