Nykyisin on ilmeisesti tapana toivottaa kaikille hyvää äitienpäivää. Perjantaina kävin useassa kaupassa ja kun olin tehnyt ostokseni ja lähdössä, niin myyjät toivottivat iloisesti "Hyvää äitienpäivää." Sanoin ensimmäiselle  toivottelijalle "Kiitos", kun olin niin häkeltynyt. Seuraavalle myyjälle, parikymppiselle naiselle, sanoin "Kiitos samoin" ja sitten hän näytti häkeltyneeltä ja viimeiselle toivottajalle sanoin "Kiitos, vaikka en äiti olekaan eikä minusta koskaan sellaista tule". Myyjä valahti kalpeaksi ja tajusin vasta hetken päästä, että hän ilmeisesti luuli, että en voi saada lapsia. No, luulkoon ja ottakoon opikseen!  Miltähän hyvän äitienpäivän toivotus todella mahtaakaan tuntua sellaisesta, joka ei lapsia voi saada?

Oppilaat toivottivat minulle hyvää äitienpäivää, vaikka he tietävät, että minulla ei ole lapsia. Muistutin heitä asiasta ja he sanoivat, että voithan juhlia äitienpäivää niiku yleensä. Nykyisin on uusperheitä ja lapsella saattaa olla monta äitiä, äitipuolia ja mummopuolia ja joillakin raukoilla ei ole äitiä ensinkään, niin sanoin oppilaille, että sunnuntaina voimme juhlia kaikkia maailman äitejä ja äiti-ihmisiä. Sanoin lopuksi oppilaille, että toivotelkaa kuitenkin hyvää äitienpäivää vain äideille. Käsittääkseni ainakaan ennen ei ole ollut tapana toivottaa hyvää äitienpäivää kaikille naisille. Ehkäpä toivottelu on jäänyt päälle, sillä viikko sitten toivoteltiin hauskaa vappua ja sitä ennen hyvää pääsiäistä. Toivoisin kuitenkin, että noiden toivotusten välille tehtäisiin pieni ero. Lähes kaikki viettävät pääsiäistä ja vappua, mutta läheskään kaikki naiset eivät ole äitejä eivätkä vietä äitienpäivää äiteinä. Vai ajatellaanko nykyisin niin, että äitienpäivän toivotus on yleinen toivotus ja sen voi sanoa kaikille, koska meillä kaikilla kuitenkin on tai on ollut äiti?

Äitienpäivän toivotukset saivat minut miettimään stiä, että oletetaanko automaattisesti, että vähänkin vanhempi (about yli 30 vee) nainen on äiti? Toivottavasti ei! Ymmärrän sen, että oppilaat olettavat minulla olevan lapsia ja kun sanon, ettei ole, he suhtautuvat asiaan paljon ymmärtäväisemmin kuin aikuiset. Tosin oppilaiden mielestä olisin hyvä äiti. Ihmettelenpä vaan, millaisia monsteriäitejä lapsiparoilla on, jos minä olisin heidän mielestään hyvä äiti ja äitimäinen tyyppi. Ehkä minussa täytyy sitten olla jotain äidillistä? Ehkä kaikissa naisissa on sisäänrakennettu äitiyden järjestelmä? Minulla tuo järjestelmä on vain jatkuvassa off-tilassa enkä edes halua kytkeä sitä päälle.

Äidit saavat tänään heille kuuluvat muistamiset ja myös arvostusta.  Hyvä niin, sillä äitiys on tärkeä "virka". Mutta milloinkas me lapsettomat naiset saamme tasaveroisen arvostuksen äitien rinnalla? Olemme tottuneet sääliin ja jopa halveksuntaan, vähättelyyn ja suppeisiin katsantokantoihin. Lapsetonta naista kohdellaan kummajaisena, jolla täytyy olla jokin pahasti vinksallaan, joko fyysisesti tai psyykkisesti. Naisina olemme epäonnistuneet ja vaimoina vajavaisia. Emme kaipaa sääliä emmekä kommentteja siitä, että meillä on vielä aikaa hankkia lapsia tai että emme tiedä, mitä menetämme. Kaipaamme arvostusta ja asiallista kohtelua. Mutta koska sitä ei juurikaan heru, niin päätin tänä vuonna viettää anti-äitienpäivää. Toki muistan omaa rakasta äitiäni ja muita tärkeitä äitejä, mutta itse vietän anti-äitienpäivää ystäväni kanssa. Syömme syntisen hyvää ja kaloripitoista suklaakakkua, koska meidän ei tarvitse murehtia synnytyksen jälkeen roikkuvaa vatsaamme tai raskaudesta kertyneitä kiloja. Nautimme elämästä juuri tällaisena ja teemme ihan mitä huvittaa, vain koska voimme!

Anna-Mari Kaskisen runon myötä toivotan hyvää äitienpäivää kaikille äideille!

Sinä joka kannoit
minut maailmaan,
lämpöäsi annoit,
siitä vielä jaan.

Sinä joka hiljaa
hoidit minua,
silmissäsi ilo,
valo hehkuva.

Sinä joka jaoit
vuodet nuoruuden,
kuinka ymmärtäisin
merkityksen sen?

Yhä vielä jaksat
muistaa minua.
Sinua nyt kiitän
rakkaudesta.