Ahistaa.info toivottaa kaikille äideille ihanaa äitienpäivää ja lähettää onnea, iloa ja rakkautta näiden virtuaalisten korttien myötä.

 

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

Minulla on suurempi vatsa kuin koskaan, poskeni ovat pyöreämmät kuin ikinä  aikuisiässäni ovat olleet, mutta ei, en ole raskaana. Sehän on se ajatus, mikä ihmisille tulee heti mieleen, kun hedelmällisessä iässä oleva nainen lihoo äkisti. On kumma, että tuo ajatus tulee mieleen ihmisille, vaikka olen tehnyt selväksi, että äitiys ei ole minun juttuni ja vastikään ärähtänytkin kirosanan kera eräälle ihmiselle, kun hän epäili minun olevan raskaana. Pitänee ilmeisesti tatuoida otsaan teksti: "En ole raskaana, enkä tule olemaankaan. Olen vain läski (tai läskimpi kuin olin puoli vuotta sitten)".

Osaan kuvitella paljon asioita, mutta en osaa kuvitella olevani raskaana enkä sen kummemmin osaa kuvitella itseäni äidiksi. Ai että kyllä se luonto tikanpojan puuhun ajaa? No eipä ole vielä ajanut, vaikka biologinen kellokin tikittää kiivaasti. Minä en osaa kuvitella itseäni äidiksi, mutta aika suuri osa naisista ei osaa kuvitella elämäänsä ilman lapsia ja äitiyttä. Joidenkin naisten suurin haave on ollut tulla äidiksi, jotkut ovat tulleet vahingossa ja joillekin lapsi on tullut muitta mutkitta. Joka tapauksessa lapsi on parasta, ihaninta ja ihmeellisintä, mitä naiselle on koskaan tapahtunut. Näin olen heidän  jutuistaan käsittänyt. Äidit hehkuttavat äitiyden onnea ja samaan syssyyn sanovat, etteivät olisi koskaan voineet kuvitella, miten huikealta tuntuu tulla äidiksi. Sen verran kokeilunhaluinen olen, että  hieman houkuttaisi ihan kokeilun vuoksi testata, miltä äitiys tuntuu. Kunhan ensin tajuan, että äitiyttä ei voi palauttaa 14 vuorokauden sisällä eikä lasta myydä kirppiksellä, jos se ei olekaan kiva tai huuto.netissä, jos kyllästyn siihen.

Äiti-sana merkitsee minulle vielä sitä henkilöä, joka elää isäni kanssa. Äiti on nimi puhelimessani ja tuon nimen kun valitsen, niin aina vastaa tuttu ääni, joka omasta väsymyksestään  huolimatta kuuntelee minun murheitani. Äiti on se, joka huolehtii, että olen syönyt ja nukkunut kunnolla ja muistanut käydä lenkillä. Äiti on se, joka tietää ja aavistaa asiat ilman, että hänelle niitä kerron. Ja kun elämä heittelee ja murjoo oikein pahasti, ovat äidin tekemä makaronilaatikko ja omenapiirakka parhaat lohduttajat. Olen kiitollinen siitä, että äitini on vielä olemassa. Olen kiitollinen siitä joka päivä enkä pelkästään tänään äitienpäivänä. Tänään voin äitiä muistaa ja kertoa, kuinka tärkeä hän minulle onkaan. Hän toivoi, ettei saisi kortteja tai lahjoja ja kunnioitan hänen toivomustaan, vaikka se aika tyhmä toivomus mielestäni olikin. Minusta kun on kiva muistaa merkkipäivänä lahjoin tai ainakin kortilla. Anoppi ja mummot saavatkin kortit ja kukat.

P.S. Sen verran äitienpäiväkorttiaskartelusta, että ne tuli tehtyä mielettömässä kiirepaniikissa ja mies jo kysyikin, että eikö voitaisi ostaa kortteja niin kuin muutkin ihmiset. Vältin riidan mulkaisemalla vihaisesti. Korttien teossa oli taustalla taas periaate "mitä askartelulaatikosta löytyy" ja löytyyhän sieltä. Vaaleanpunaiselle kartongille tehty kortti on hyvin yksinkertainen, mutta mielestäni "less is more" korttien teossakin. Toiseen korttiin tuli puolivahingossa enemmän tavaraa, mutta ihan nättihän siitäkin tuli. Kunpa vaan joskus olisi aikaa askarrella ihan kunnolla, eikä aina vaan kiireessä kuumaliimapistooli sauhuten.