Tänään on lapsettomien lauantai. Minä ilmeisesti saan siis juhlia. Mutta missä ovat kukkani ja kakkuni ja onnittelut? Kun äiti-ihmiset saavat huomenna kasapäin noita kaikkia ja kaikkee kivaa muutenkin, niin pitäähän meidän ei-äitienkin saada juhlia jonain päivänä. Ja koska tämän päivän nimi on lapsettomien lauantai, niin tänäänhän on oiva paikka juhlistaa sitä, että emme elä kakanhajuisessa arjessa.

Eräässä Sinkkuelämää-sarjan jaksossa Samantha järjesti bileet, koska halusi juhlia sitä, että hänellä ei ole vauvaa. Kimmokkeen juhlien järjestämiseen hän oli saanut käytyään vauvajuhlissa, joissa oli vain äiti-ihmisiä äitijuttuineen. Minäkin voisin vauvattomien ystävieni kanssa pitää vastaavat bileet. Juhlisimme sitä, miten ihanaa elämä on juuri nyt ja puistelisimme päätä, jos joku sanoisikin sanan vauva. Tai no, sellaisiahan meidän bileemme aina ovatkin!

Vakavasti ottaen, tämä päivähän on tarkoitettu niille, jotka eivät voi saada lapsia. En halua heitä loukata, koska heillä on muutenkin vaikeaa. Mutta on myös meitä, jotka ovat harkitusti lapsettomia. Kun äitiys ja vauvat eivät vaan eri syistä johtuen houkuta. Eikä edes ajatus siitä, että hedelmällisyys on tässä iässä tai siis jo vuosia sitten kääntynyt laskuun, saa mieltä muuttumaan.

Toiset saavat lapsia vaikka eivät tahdo, toiset eivät saa vaikka tahtovat ja toiset eivät tahdo ollenkaan. Siltis samassa maailmassa meidän kaikkien on elettävä ja siksi en voi muuta sanoa kuin että antaa kaikkien kukkien kukkia vaan!