Olen viettänyt jos jonkinlaisia juhannuksia ja muistoja niistä on kertynyt aimo vakka. Ikimuistoisinta juhannusta on vaikea nimetä, sillä joka juhannus on tapahtunut jotain hyvin erityistä tai hyvin hauskaa. Jokaiseen juhannukseen tuntuu myös liittyvän jokin erityinen biisi.

Lapsena olin juhannuksen mummolassa Etelä-Savossa ja sieltä on ehkä jäänyt syvimmät juhannusmuistot. Haitarin kaihoisa soitto Saimaan rannoilla, liplattava vesi, huumaavat keskikesän tuoksut... Tuolla seudulla tuli sittemmin asuttua kymmenen vuotta ja niiltä vuosiltakin juhannusmuistoihin nousee vehreät rantakoivikot, juhannusmarkkinat ja leppeät kesäsäät. Viime vuosina juhannusta on tullut vietettyä mökillä Saimaan rantamaisemissa enkä muualla haluaisikaan olla. Ah, sitä tunnelmaa, kun sauna lämpiää, savu nousee piipusta ja koivujen viileässä varjossa nautiskellaan elämästä.

Nykyisin meininki on hieman rauhoittunut vuosien takaisesta ja juhannukset sujuvatkin leppoisissa merkeissä. Toista oli silloin ennen vanhaan... Juhannuksena -94 satoi vettä, istuimme Pistohiekan biitsillä ja kuuntelimme Alphavillen Forever youngia. Muistan sen hyvin kirkkaasti, kun mieheni (jonka kanssa emme ihan vielä silloin olleet yhdessä) istui kaljakopan päällä ja virnisteli. Sinä juhannuksena petin silloista poikaystävääni ja diskossa tanssin CatCatin ByeBye Beibiä... Mieheni heräsi samasta makuupussista juuri tämän tyypin kanssa, jonka kanssa olin pettänyt poikaystävääni... Minä en herännyt samasta makuupussista kenenkään kanssa, vaan kotoa krapulaa peitellen. Mieheni serkku oli laulanut aamulla ikimuistoisesti "Rakastan elämää...", mikä sopikin teinien kohmeloiseen tunnelmaan.

Juhannuksena -95 olimme Messilässä festareilla ja se oli myös aika spesiaali juhannus. Vettä tietysti satoi, teltta oli kostea ja festarialue mutainen. Vanhan telttamme oviaukko suljettiin hakaneuloilla eikä suihkussa tullut käytyä. Lavalla oli Offspring, joka oli silloin aika tuore juttu, mutta porukka osasi Smash-albumin sanat ulkoa. Minulle kohokohta oli Leningrad Cowboysin keikka. Kaverimme oli tullut katsomaan varta vasten Prodigya, mutta sammui telttaan juuri tärkeällä hetkellä.

Juhannus -96 oli vanhemmilleni ikävä, sillä me menimme mökille, jota vuokrasi isäni työnantajaliitto. Mökillä oli tietysti muuta porukkaa, koska se oli yhteiskäytössä. Mutta jostain syystä tämä toinen porukka häipyi mökiltä... Tuona juhannuksena kävelimme 16 kilometriä läheiselle kaupalle.

Juhannus -97 oli se juhannus, kun minun piti lukea ylipiston pääsykokeisiin. Arvatkaa vaan, maltoinko lukea. Nuo juhannukset olivat niitä, kun kolmen tunnin yöunilla pärjäsi. hyvin. Äitini oli sitä mieltä, että en päässyt yliopistoon juuri sen takia, kun valvoin juhannuksena ja riekuin ympäri kyliä. Mutta itse olen sitä mieltä, että suurin syy oli se , etten vaan tajunnut tilastomatikkaa, olinpa virkeä tai väsynyt. Enkä tajua edelleenkään!

Juhannukset -98 ja -99 olimme vain kylillä, istuimme ringissä sataman nurmikolla ja perinteisesti kävimme katsomassa kokon paikallisella leirintäalueella. Tuolloin minulla oli jo ajokortti ja toiminkin kuskina molemmat juhannukset. Olisikohan ollut tuo juhannus -98, kun eräs silloinen kaverimme, miespuolinen siis, kulki kylällä naisten uikkari päällään...

Juhannus -00 vietettiin ystäväni perinnetilalla... Nightwish soi taustalla, aurinko paistoi ja lekottelimme nurmikolla. Minä sain kunnian olla kuskina Chevy Vanilla ja hyvin se menikin siihen asti, kunnes jäin pihaan kiinni... Vani vedettiin pois Nissanillamme. Kun vihdoin kävimme nukkumaan, alkoi joku soittaa mankassa Anna Eriksonin "Kuka auttaa vois, kuka veis mut pois..." ja tietysti täysillä.Tämä oli yksi legendaarisimmista juhannuksista, joita on usein muisteltu. Se oli vielä sitä aikaa, kun kellään ei ollut perhettä eikä kovinkaan paljon vastuuta. Etenkin nuo perheelliset tuntuvat muistelevan vuosien takaisia juhannuksia kaiholla. Meikäläisellä kun tuo sama vastuution elämä jatkuu edelleen, niin muistelun tarvetta ei ole.

Sitten tuleekin juhannuksia, jotka on vietetty milloin missäkin, mutta aina erittäin hyvässä ja hauskassa seurassa.. Juhannuksena -04 olimme tapamme mukaan aattona leirintäalueella. Karaoketeltta houkutti erästä kaveria ja hän menikin laulamaan "Paratiisin". Ei hän kovin kauan ehtinyt laulaa, kun hän horjahti päin telttakatoksen tukirunkoa ja teltta romahti...

Juhannuksena -06 olimme jälleen perinnetilalla ja juhannuspäivän iltana järjestimme 24 vuotta täyttävälle ystävällemme synttäriyllärin. Eräs porukastamme halusi välttämättä stripata ja siinä olikin ohjelmanumeroa kerrakseen! Taustamusiikkina piti soida Lapinlahden lintujen "Huutaako tyttö hii", mutta "Anna mulle kymppi röökiin" olikin soimaan lähtenyt biisi. Se sopi tunnelmaan hyvin, sillä kammarihuoneesta notkui kaksi kännistä tanssijaa, joista toinen sitten strippasi. Toinen tuohon juhannukseen liittyvä biisi on Viikatteen "On aivan sama (minne kuljet ratsumies)". Mikä upea tunnelma, kun vanhan hirsisen perinnetuvan hämyssä lauloimme kuorossa ja tanssimme hitaasti porukassa. "Tunnuslauseenasi turhuuksien turhuus olkohon ja mailla tuonen kaikki unhoittuva on". Niissä hetkissä oli jotain perinteisen suomalaista, jotain vuosisatojen aikana meihinkin tarttunutta perintöä. Kun muut kansat juhlivat kansallisia juhlapäiviään karnevaalitunnelmissa, niin me laulamme melankolista kansanlaulua ja silloin koemme olevamme kaikki yhtä sisukasta kansaa.

Toissa juhannus oli siksi erityinen, että elämäämme oli juuri viittä päivää aiemmin saapunut sulostuttamaan maailman ihanin koiranpentu. Tuona juhannuksena jäin pennun kanssa mökille nukkumaan, kun muut lähtivät paikalliseen ravitsemusliikkeeseen.

Viime juhannuksena mieheni veli sai uistimen kannikkaansa  (älkää kysykö, miten sellaista voi tapahtua) ja ensiapuunhan siitä piti lähteä, vaikka uistinta yritettiinkin kiskoa omin voimin pois. Juhannusaattoilta ensiavussa ei kuulosta kovin houkuttelevalta, mutta pääsimme sieltä pois nopeasti. Meillä oli tuuria, sillä eräs tuttu sattui olemaan juuri tuona iltana töissä ja otti meidät ikään kuin jonon ohi. Koko reissussa ei mennyt kuin reilu tunti ja pääsimmekin kokkoa katsomaan. Viime juhannus oli muutenkin hyvin riskialtis, sillä saunassa yksi kaveri laski kuumaa vettä kiukaan hanasta jalalleen. Toinen kaveri horjahti lauteilta taaksepäin ja jos mieheni ei olisi ollut niin kärppänä, niin kiukaaseenhan tämä kaveri olisi kaatunut. Sen hetken olisin halunnut olla näkemässä, kun heteromies nappaa toisen heteromiehen tiukkaan otteeseensa ja molemmat ovat saunaliukkaita... Eräs kaveri oli taas saanut silmänsä mustaksi eikä hänellä ollut aavistustakaan, mistä kolhu oli tullut. Tottakai ensimmäisenä piti alkaa epäillä kavereita... Eräältä tyypiltä oli kännykkä pudonnut järveen ja siinähän ei ole mitään ihmeellistä sinänsä. Mutta kännykkä oli luiskahtanut täysin suoraan laiturin kapean raon välistä järveen.

Tänä juhannuksena mökki kutsuu taas ja minä ainakin aion olla hyvin rauhallisesti.  Siis huom. aion olla ja sitten kuitenkin lauantaiaamuna löydän itseni laulamasta Vanhojapoikia viiksekkäitä... Viime juhannuksena väsytti sen verran, että en innostunut laulamaan Janatuisen jatsia aamuviideltä. Kaverini sitä saunassa lauloi eikä hän muistanut kuin kertosäkeistön. Useaan otteeseen kävin sanomassa, että nyt riittää Janatuiset, mutta innokas laulu vaan jatkui.

Olisi ihan järkevää olla juhannus riekkumatta ja valvomatta, sillä viime viikonlopun polttarit olivat yllättävän rankat ja henkinen palautuminen kesti pari päivää ja fyysinen palautuminen jatkuu vieläkin. Juhannuksesta viikon päästä onkin sitten häät ja ensi viikolla täytyy olla reipas ja skarppi, että muistaa hoitaa kaikki asiat ja täyttää kaason velvollisuudet huolella. Mutta sitä ennen juhlitaan kaunista keskikesää!

HAUSKAA JA TURVALLISTA JUHANNUSTA :)

1245302569_img-d41d8cd98f00b204e9800998e